Guernica

Miten joku voikin olla niin samankaltainen, ajatella niin samanlaisia asioita?

Elämä olis helpompaa, jos tietäis mitä haluais, jotain, mitä tavoitella. Ja tavoitteisiin pyrkiminen olis huomattavasti helpompaa, jos niitä tavoitteita olis. En uskalla tehä suunnitelmia, asettaa tavoitteita, koska on aina hyvin epätodennäköistä, että saavuttaisin ne. Snacka om att sätta ribban för högt. Mut siitä enemmän joskus toiste. Nyt en haluu synkistellä. Ei tänään. Sitä vartenhan on jouluaatto *evil laugh* :D

Kyllä. Mun jouluaamu koittaa tiistaiaamuna, kun mies kotiutuu joulunviettoon. Sen idioottipomo on järjestäny niin, että se olis ensimmäisen kerran sitten vuoden 2005 virallisesti vapaalla jouluna 2013. Silloin se on ollu eläkkeellä jo vuoden. Mut onneks se voi ottaa lomaa.  Tähän aikaan vuodesta meillä on paljon juhlittavaa: joulu, uusivuosi, hääpäivä. Pyhä kolminaisuus ;)

Jouluvalmistelut on hyvällä mallilla. Täällä näyttää jouluiselta. Syy? Poltettiin ihan sairaasti rahaa jouluverhoihin. Oon joka vuosi miettiny, että pitäis mennä "mellandagsreaan fyndaamaan", mutta joka vuosi se on jääny. Nyt sit ostettiin "ennen joulua -alesta" jouluiset verhot keittiöön ja olkkariin. Niin ja makkariin, joka uusien, tummanpunasten verhojen myötä muuttui varsinaiseks budoaariks. Mut nyt on sit jouluverhot koko loppuelämäks.

Kaikkein paras joulutunnelman tuoja on kuitenkin glögi. Posket hehkuu punasena ja höyryävä lasillinen lämmittää mukavasti pitkien koirankävelytyslenkkien jälkeen. Ja vaikka Loimu sai huonot pisteet Husarissa (Betyg: Bottennapp; Karamellsmak eller portvin. Besk efterton. Anis? Som parfym på tungan. Alkoholstark.), mehän ei uskota ennenku ite maistetaan. Ja meidän mielestä ("meidän mielestä, me tehään, me tykätään") oli oikein hyvää ja sopivan tuikeeta (21%). Vähän aluks tuoksahti hyasintiltä, mutta lämmitettynä maku oli oikein hyvä, olis tosin saanu puolukka maistua vähän enemmän. Pikkasen enemmän hapokkuutta, niinQ (Kola-Olli, gå och kamma dig).

Suunnitelmissa taas ihan omanlaisemme joulu - joulurauha, kynttilät hautausmaalle, hyvää ruokaa & juomaa, rentoa & rauhallista yhdessäoloa. Niin ja lahjat!!! Ollaan taidettu olla tosi kilttejä, äidiltä saatiin kasa paketteja ja isiltäkin on postipaketti tulossa. Koiralle aateltiin ostaa elämänsä ensimmäinen ydinluu (jota varten aiotaan joko ottaa kaik matot pois tai rajottaa koiran liikkuminen keittiöön), jota se saa nakertaa koko aattoillan (jos kestää niinkään kauaa...) meidän keskittyessä ruokaan, lahjoihin ja toisiimme. Tulis jo tiistai!

Iaf blandat.

Nukkumaan piti mennä jo aikoja sitten, mutta tässä mä vaan vieläkin istun sohvalla kone sylissä. Telkan tosin jo sammutin, kun ei sieltä enää mitään katottavaa tuu, eikä oo mitään nauhotettuakaan (vieläkin puhun boksista niinku videosta). Koira makaa mun vieressä, käpertyny kerälle niinku pieni kanylbulle (olikohan toi näiden jostain sketsistä?), se on kyllä niin sulonen. Can't get enough of him. Paitsi joo, note to self, ei piä mennä nälkäsenä koiran kanssa ulos, hermo menee aika herkästi. Juutuin lukemaan paria blogia, två nya favvosar. Lisäks luukutan männäviikolla radiosta kuulemaani biisiä, josta siitäkin tuli instant favvo. Se tuli mun uneen viime yönä, koitin kääntää stereoita hiljemmalle, ettei naapurit pillastuis, mut jotenki volyymi vaan lisäänty. Juolahti sit päivällä mieleeni, että viettiköhän idioottinaapurit jatkoja ja kuunteli musaa niin lujaa, että se tunki uneen mutta kuitenkin niin hiljaa, etten heränny. Anywho. Kotirouva 1 - opiskelija 0. Oli pakko tiskata, alko jo vuori kasvaa sekä vähän tuoksahtaa. Mulle on tärkeetä, että mies tulee töistä suht koht siistiin kotiin, niin ettei pyykkikori pursu yli äyräitten, tiskivuori tervehdi keittiössä tai muuten oo kovin... epäsiistiä. Mietin vaan miltä musta tuntuis tulla kotiin keskelle sikolättiä... Espanjan eteen en oo pannu tikkua ristiin - paitsi joo, katoin vähän yli puoliks Cuéntame cómo pasó ja koitin kovasti kuunnella. Jotain tuttua sieltä aina silloin tällöin pisti korvaan. Mitä vielä? Ei kait muuta. Jokohan nyt malttais mennä peiton alle ja sussa sött på rosenörat. Vielä kerran ja sit. Natti natti, sov så gotti!

Nyt kuulostaa ihan siltä, ettei enää sada solkenaan. Äkkiä ulos iltalenkille!

Blaa. Piti sit taas tehä espanjanläksyjä, mut on koko päivä menny ihan pelastusarmeijalle. Suurelta osin mahakivun takia (lievä ruokamyrkytys???), joka valvotti yöllä pari tuntia ja nukutti aamulla about saman verran. Mitään ei olla pojan (siis koiran) kanssa tehty, paitsi aamulenkki. Ehkä olis aika raahautua ulos? Ja vois vaikka tehä muutaman noutoharjotuksen niin saa koirapojan aivotki vähä aktivointia. Ai niin, tiskatakin olis pitäny. Mut huomenna voi sit ekaa adventtia juhlistaa tiskaten joululaulujen raikuessa: kestosuosikki, toinen vanha suosikki (joka vasta nyt löys tiensä mun levyhyllyyn) sekä vielä matkalla olevat.

Nu så ska vi ut jaha, mitt lilla fejs och jag - och hunden ska ju självklart följa med. Gillar för övrigt Lill Lindfors version bättre, Lill Lindfors is the sh*t.

Tarea tehty ja lähetetty. Huominen käännös tehty ja lähetetty jo tänään. Vielä kun sais kahen kappaleen sanat päähän, jotta selviäis huomisesta sanakokeesta. Huoh, takasin läksyjen pariin...

Kylläpäs nyt tökkii. Ensin piti olla tehokas keskiviikko, tehä kaikki siihenastiset espanjanläksyt ja muut tehtävät. Sit oli tarkotus paahtaa perjantai täpöllä em. asioiden parissa. Noh, uus yritys lauantaina. Ja sunnuntaina. Pyttsan också. Ei vaan mistään taho tulla mitään. Pitäiskö nyt kerrankin mennä ajoissa nukkumaan ja koittaa nousta aamulla ajoissa (=aikasin) ylös ja panna hösseliks ja TEHDÄ kaikki ne tehtävät?

Mun ja koiran mahat täynnä hyvää ruokaa (ei tosin samaa!), päivän lenkit tehty, kohta voikin mennä nukkumaan. Istun sohvalla, kuuntelen hyvää musaa, koira on käpertynyt mun viereen ja aina välillä puskee pään syliin, avaa toisen silmän ja kurkistelee ja tuhisee ihanasti ja sitten taas retkottaa rentona taju kankaalla. Maailman suloisin tolleri, ihana pieni poika. Mahottoman hyvä hetki. Välillä niitäkin :)

pari tuntia, hujahti jonnekin surffatessa. Siks en olis halunnut koko konetta avata. Pakko oli kuitenkin tsekata espanjanläksyt (jos nyt vielä saan kurssilla jatkaa, poissaoloja on kuus, viis saa olla...) ja äkkiähän se aika riensi blogeja selaillessa, ihmisiä etsiessä, karttoja katsellessa. Läksyjen lisäks pitäis tekasta yks isohko tehtävä, aikaa on toki ollu vaikka kuinka ja paljon, mut miks tehdä mitään ajoissa, kun viimeisenä iltana voi repiä kunnon stressin. Bläääh. Mä ihan vähän täs enste etin inspiraatioo Salareista ja sit kirjotan. Ai mut koira pitää käyttää iltalenkillä. No mut sen jälkeen. Ehkä. Jos ei väsytä ihan hirveesti. Jepjep.

BTW, jei, hän on palannut :)

Mistä ei?!

Nukuttiin pitkään, sekä koira että minä. Aamulenkillä reenattiin, jotta pikku tolleri sais myös aivojumppaa ruumiillisen liikunnan lisäks. Kaikki meni TOSI hyvin, kunnes viimeisellä suoralla kodin jo häämöttäessä bongasin edellä tutun Keltaisen Noutajan (en oo ihan varma onko se kultsu vai flätti). Yhtään ei tekis mieli niiden kanssa alkaa paskaa puhua ja antaa niiden koiran astua ja höykyttää mun pikku kultaani. Näytti jo hyvältä, ne oli jo melkein ulkona puistosta - kunnes takavasemmalta tuli täysin odottamatta Musta Makkara (40-kiloinen vanha raihnas labbis). Sitä sitten KN jämähti tuijottamaan. Mä otin pikku kultani sivulle, ja se menikin tosi kauniisti. Aina siihen asti kunnes KN:n omistaja viis veisas muiden meiningeistä ja antoi flexin (amatööritalutin, pyh!) venyä. Mun paniikkireaktio on aina "pois ja äkkiä", ja siinä sitten usein, valitettavasti, kiskon pikku koira-kultaa pois - mut eiks se ahdistelija seuraa perässä, totta kai, niin pitkälle kuin flexi antaa myöden. Eniten ehkä vituttaa, etten saa suutani auki sanoakseni "älä päästä, meillä on harjotus menossa", vaan koitan paeta tilanteesta mahdollisimman nopeasti keinolla millä hyvänsä. Ja ketä siinä sattuu eniten? Pikku kultaa tietty kun mamma kiskoo remmistä. Yhyy :'( Pahinta tässä oli se, että ne sai parin sekunnin kontaktin, ja sehän on se paras palkinto molemmille (eikä todellakaan se hikinen Frolic taskun pohjalta). Voi kun osaisin olla märehtimättä, antaa tän mokan mennä ja tehdä seuraavalla kerralla oikein. Hah! Minä? The Queen of Obsessing. Guess again.

Nyt tekis hyvää kunnon primal scream. Mut en uskalla, mitä naapuritki ajattelis? Miksen uskalla ilmaista itseeni niinku rapussa nukkunu juoppo (kiitos, poliisit, kun olitte taas niiiin nopeita), jonka mielenilmaukseen heräsin kello vähän yli viis aamulla. "Vittusaatana vedän sua päin näköö" ja muuta örinää. Voiko ihanammin päivän enää alkaa?