Guernica

Syvä hiljaisuus

noreply@blogspirit.com (Snorkfröken) — Sun, 29 Nov 2009 18:31:17 +0200

Nyt kuulostaa ihan siltä, ettei enää sada solkenaan. Äkkiä ulos iltalenkille!

Slapp & slö

noreply@blogspirit.com (Snorkfröken) — Sat, 28 Nov 2009 18:22:25 +0200

Blaa. Piti sit taas tehä espanjanläksyjä, mut on koko päivä menny ihan pelastusarmeijalle. Suurelta osin mahakivun takia (lievä ruokamyrkytys???), joka valvotti yöllä pari tuntia ja nukutti aamulla about saman verran. Mitään ei olla pojan (siis koiran) kanssa tehty, paitsi aamulenkki. Ehkä olis aika raahautua ulos? Ja vois vaikka tehä muutaman noutoharjotuksen niin saa koirapojan aivotki vähä aktivointia. Ai niin, tiskatakin olis pitäny. Mut huomenna voi sit ekaa adventtia juhlistaa tiskaten joululaulujen raikuessa: kestosuosikki, toinen vanha suosikki (joka vasta nyt löys tiensä mun levyhyllyyn) sekä vielä matkalla olevat.

Nu så ska vi ut jaha, mitt lilla fejs och jag - och hunden ska ju självklart följa med. Gillar för övrigt Lill Lindfors version bättre, Lill Lindfors is the sh*t.

Hahaa!

noreply@blogspirit.com (Snorkfröken) — Mon, 23 Nov 2009 19:26:15 +0200

Tarea tehty ja lähetetty. Huominen käännös tehty ja lähetetty jo tänään. Vielä kun sais kahen kappaleen sanat päähän, jotta selviäis huomisesta sanakokeesta. Huoh, takasin läksyjen pariin...

System error

noreply@blogspirit.com (Snorkfröken) — Sun, 22 Nov 2009 21:57:09 +0200

Kylläpäs nyt tökkii. Ensin piti olla tehokas keskiviikko, tehä kaikki siihenastiset espanjanläksyt ja muut tehtävät. Sit oli tarkotus paahtaa perjantai täpöllä em. asioiden parissa. Noh, uus yritys lauantaina. Ja sunnuntaina. Pyttsan också. Ei vaan mistään taho tulla mitään. Pitäiskö nyt kerrankin mennä ajoissa nukkumaan ja koittaa nousta aamulla ajoissa (=aikasin) ylös ja panna hösseliks ja TEHDÄ kaikki ne tehtävät?

Kaikki on hetken tässä

noreply@blogspirit.com (Snorkfröken) — Fri, 20 Nov 2009 21:10:34 +0200

Mun ja koiran mahat täynnä hyvää ruokaa (ei tosin samaa!), päivän lenkit tehty, kohta voikin mennä nukkumaan. Istun sohvalla, kuuntelen hyvää musaa, koira on käpertynyt mun viereen ja aina välillä puskee pään syliin, avaa toisen silmän ja kurkistelee ja tuhisee ihanasti ja sitten taas retkottaa rentona taju kankaalla. Maailman suloisin tolleri, ihana pieni poika. Mahottoman hyvä hetki. Välillä niitäkin :)

Sinne meni

noreply@blogspirit.com (Snorkfröken) — Wed, 18 Nov 2009 19:51:00 +0200

pari tuntia, hujahti jonnekin surffatessa. Siks en olis halunnut koko konetta avata. Pakko oli kuitenkin tsekata espanjanläksyt (jos nyt vielä saan kurssilla jatkaa, poissaoloja on kuus, viis saa olla...) ja äkkiähän se aika riensi blogeja selaillessa, ihmisiä etsiessä, karttoja katsellessa. Läksyjen lisäks pitäis tekasta yks isohko tehtävä, aikaa on toki ollu vaikka kuinka ja paljon, mut miks tehdä mitään ajoissa, kun viimeisenä iltana voi repiä kunnon stressin. Bläääh. Mä ihan vähän täs enste etin inspiraatioo Salareista ja sit kirjotan. Ai mut koira pitää käyttää iltalenkillä. No mut sen jälkeen. Ehkä. Jos ei väsytä ihan hirveesti. Jepjep.

BTW, jei, hän on palannut :)

Mistäs tänään valitetaan?

noreply@blogspirit.com (Snorkfröken) — Mon, 02 Nov 2009 11:21:34 +0200

Mistä ei?!

Nukuttiin pitkään, sekä koira että minä. Aamulenkillä reenattiin, jotta pikku tolleri sais myös aivojumppaa ruumiillisen liikunnan lisäks. Kaikki meni TOSI hyvin, kunnes viimeisellä suoralla kodin jo häämöttäessä bongasin edellä tutun Keltaisen Noutajan (en oo ihan varma onko se kultsu vai flätti). Yhtään ei tekis mieli niiden kanssa alkaa paskaa puhua ja antaa niiden koiran astua ja höykyttää mun pikku kultaani. Näytti jo hyvältä, ne oli jo melkein ulkona puistosta - kunnes takavasemmalta tuli täysin odottamatta Musta Makkara (40-kiloinen vanha raihnas labbis). Sitä sitten KN jämähti tuijottamaan. Mä otin pikku kultani sivulle, ja se menikin tosi kauniisti. Aina siihen asti kunnes KN:n omistaja viis veisas muiden meiningeistä ja antoi flexin (amatööritalutin, pyh!) venyä. Mun paniikkireaktio on aina "pois ja äkkiä", ja siinä sitten usein, valitettavasti, kiskon pikku koira-kultaa pois - mut eiks se ahdistelija seuraa perässä, totta kai, niin pitkälle kuin flexi antaa myöden. Eniten ehkä vituttaa, etten saa suutani auki sanoakseni "älä päästä, meillä on harjotus menossa", vaan koitan paeta tilanteesta mahdollisimman nopeasti keinolla millä hyvänsä. Ja ketä siinä sattuu eniten? Pikku kultaa tietty kun mamma kiskoo remmistä. Yhyy :'( Pahinta tässä oli se, että ne sai parin sekunnin kontaktin, ja sehän on se paras palkinto molemmille (eikä todellakaan se hikinen Frolic taskun pohjalta). Voi kun osaisin olla märehtimättä, antaa tän mokan mennä ja tehdä seuraavalla kerralla oikein. Hah! Minä? The Queen of Obsessing. Guess again.

Nyt tekis hyvää kunnon primal scream. Mut en uskalla, mitä naapuritki ajattelis? Miksen uskalla ilmaista itseeni niinku rapussa nukkunu juoppo (kiitos, poliisit, kun olitte taas niiiin nopeita), jonka mielenilmaukseen heräsin kello vähän yli viis aamulla. "Vittusaatana vedän sua päin näköö" ja muuta örinää. Voiko ihanammin päivän enää alkaa?