Guernica

Joo. Ala sä vaan taivuttamaan verbejä. Pitää ehkä otsasuonen säästämiseks lopettaa senkin blogin lukeminen. Tieto lisää tuskaa.

"Jos jotakuta säikäyttää kovin usein, hän muuttuu helposti näkymättömäksi. Säikytteleminen ei ole vaikeaa, mutta miten saada näkymätön jälleen näkyväksi?"

Ai vaan tänään vai?

Olet sitkeä sissi, jonka parhaat puolet tulevat esiin tiukimmissa paikoissa. Vaikka toiset saattavat panikoida, sinun rauhallisuutesi on taattu. Tästä syystä oletkin luultavasti se henkilö tuttavapiirissäsi, joka saa vastuuta silloin, kun paineet ovat suurimmat. Sama saattaa näkyä myös työtehtävissäsi. Minkä palomiehen/naisen maailma sinussa menettikään.

Kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota arkiseen puoleesi - silloin kun kaikki on hyvin, sinulla voi esiintyä taipumusta - no, sanotaan suoraan - lorvailuun ja jännittävämpien aikojen odotteluun. Muista siis ottaa ilo irti arkisemmistakin tapahtumista, ja elämä on sinulle seikkailu!

Att idka välgörenhet är det bästa jag vet
för det är inte alls svårt.
Man skänker en slant åt en miljödemonstrant
och se'n har vi gjort vårt.

Och det känns som man vunnit en liten seger
varje gång man åker spårvagn körd av en neger
"Vad fin den är, din vackra turban,
kära hottentott, får jag bju' på banan!"

"Å varför blir det så här varje gång ni hälsar på?"
"Gråt inte mormor, vi måste ju gå!
Vi kan inte stanna hur gärna vi än vill,
så här får mormor en valium till."

Och vi har inga fördomar! Titta vad vi kan!
Här tar vi rent av en aidssmittad i hand.
Och bryr oss inte alls om att han är pederast
så länge vi har våra handskar i plast.

Vi månar om dom gamla, vi månar om dom sjuka
och bilar är hårda och småbarn mjuka.
Vi sjunger att alla skall leva i fred!
Och det menar vi ingenting med.

För det är tanken som räknas och glöm inte det!
Våga visa litet medmänsklighet!

- Jonas Gardell

tänäänkään tehdä mitään, mennä minnekään. Ei kai mun tarviikaan?

Tänään jäin ekaa kertaa kattomaan Totuuden hetkeä. BLAH. Snacka om att skapa problem. Tyhmiä kysymyksiä, semanttisia sekamelskoja, selittelyä, punastelua, puolustelua... Turhaa draamailua - ne tekee sen Salareissa paremmin. Oli kyllä eka ja vika kerta kun näin kulutan perjantai-iltaani. Mut hei, onneks tänään alkaa L.A. Ink!!! Kat von D = <3

Tuntuu pieneltä ja hennolta. Väsyttää ja viluttaa (kaks patteria pois pelistä, ne vuotaa, enkä oo saanu aikaseks ilmottaa niistä Speedy-talkkarille). Haluisin jatkaa käpertymistä enkä todellakaan lähtee TOKO-treeneihin. Nyt on aurinkoista, mut saatta koska tahansa taivas taas revetä pieneen sievään syyssateeseen. Kaikista mieluiten haluisin käpertyä jonkun kainaloon (=Miehen), mut sitä iloa saan vielä to-pe-la-su-ma-ti VIIS iltaa ja viis päivää odottaa (normaalin tiistaiaamun sijaan Mies pääsee töistä vasta tiistai-iltana). Kai se on pakko alkaa henkisesti ja ihan fyysisestikin valmistautua lähtöön - koiran namit ja lelut ja vedet reppuun, itelle paljon vaatetta päälle (hanskoja ei saa unohtaa, on jo sen verran syksy) ja eiku menoks. Jesh.