01/10/2009
Pelasta mut, jos se käy sun almanakkaan
Tuntuu pieneltä ja hennolta. Väsyttää ja viluttaa (kaks patteria pois pelistä, ne vuotaa, enkä oo saanu aikaseks ilmottaa niistä Speedy-talkkarille). Haluisin jatkaa käpertymistä enkä todellakaan lähtee TOKO-treeneihin. Nyt on aurinkoista, mut saatta koska tahansa taivas taas revetä pieneen sievään syyssateeseen. Kaikista mieluiten haluisin käpertyä jonkun kainaloon (=Miehen), mut sitä iloa saan vielä to-pe-la-su-ma-ti VIIS iltaa ja viis päivää odottaa (normaalin tiistaiaamun sijaan Mies pääsee töistä vasta tiistai-iltana). Kai se on pakko alkaa henkisesti ja ihan fyysisestikin valmistautua lähtöön - koiran namit ja lelut ja vedet reppuun, itelle paljon vaatetta päälle (hanskoja ei saa unohtaa, on jo sen verran syksy) ja eiku menoks. Jesh.
16:23 Skrivet i Pätkiä elämästä | Permalink | Kommentarer (0) | Tipsa en vän!
Skriv en kommentar