Guernica

Ihan kohta alkaa epsanjantunti ja eka sanakoe. Sen jälkeen graduohjaajan puheille. Räpelsin tiistaina kokoon ensimmäiset askeleeni gradutiellä - vähän yli sivun inledningiä ja bakgrundia. Enemmänkin olisin toki voinut kirjoittaa. Ja lähettää tekstin ohjaajalle aiemmin kuin puoli tuntia määräajan jälkeen. Koskaan en voi olla tyytyväinen itseeni ja aikaansaannoksiini. Vaikka, kuten rakas mieheni huomautti, lisäys edellisiin yrityksiin on satakertainen - vihdoinkin sain jotain aikaan ja kirjattua ylös. Tästä on hyvä jatkaa. Mut nyt vielä pikapikaa sanoja kertaamaan.
Hasta luego, nos vemos! (Tohon totta kai kuuluis toinenkin huutomerkki, mutta en sitä täältä koulun koneelta löydä. Vaya!)

muistelen ihmistä, joka antoi päivälle merkityksen. "Valon-päivänä huomaa päivän pidentyneen, valon lisääntyneen." Sitä odotan jo ennen joulua. Talvi on ihana, mutta kevät kuitenkin ihanampi.

Mieleen putkahti myös eräs toinen Tärkeä Ihminen. Sain häneltä konfirmaatiopäivänäni kortin: "Jos sydän on valoa täynnä, ei pimeydellä ole siellä sijaa."