Guernica

ja rintaan pistää. Eilen illalla (okei, yöllä) en  meinannut saada unta, kun pyörittelin mielessäni huomista fysioterapiaa ja laskua siitä ilosta. Sain viiden kerran lähetteen, kun niska meni täysin jumiin. Itse asiassa yksi kerta oli tilanteen kartoitusta, yksi kotiohjeiden antamista ja kolme varsinaista hoitokertaa. Lähetteen mukaan. Terapeutti on mua kuitenkin joka kerralla vaivannut kuin taikinaa - ja varmaan laskuttaakin sen mukaan. Mitä kela ei tietenkään korvaa, vaan ainoastaan sen lähetteen mukaan kolme hoito- ja kaksi neuvontakertaa. Kyselin kaverilta, mitäköhän homma mahtaa maksaa, äiti sanoin about 40-50e, mutta kaverini, joka on asioinut samassa putiikissa, tiesi kertoa tarkemmin - 75e /kerta. Eli suurin piirtein laskemani kolmensadan sijaan 375e. Josta kela korvaa hyttysen pierun verran, jos oikein laskin esimerkin mukaan, korvaukseni on 7,47e/kerta, yhteensä 37,35e. Ei jumalauta. Ei ihme, että ahistaa. Toivottavasti kaveri olis väärässä. Lisäks vituttaa joka kuukaus maksaa yhä enemmän tästä prkleen asunnosta, jossa ei saa nauttia oman kodin rauhasta ja hiljaisuudesta, kun naapurit möykkää. Sen lisäks joka kuukaus menee yhtiövastike, josta osa isännöitsijälle, jonka luulisi tekevän jotain palkkansa eteen. Mut ei. Eikä siinä vielä kaikki - maksamme täyden vesimaksun, vaikkei mies sitä oo käyttämässä kuin neljätoista vuorokautta kuukaudesta. Epistä. On tää elämä niin vaikeeta. Aikuisena olo on aikas tylsää.