Guernica

Mikä johtuu siitä, etten kerinnyt kahvia keittämään ennen fysioterapeutille menoa, koska en jaksanut herätä ajoissa, kun alakerran IDIOOTIT taas melusivat kello kahteen yöllä.

Alan pikku hiljaa ymmärtää kaiken maailman koulusurmaajia. En toki hyväksy heidän tekojaan, mutta ainakin luulen ymmärtäväni heidän mielenliikkeitään ainakin pienen piirun verran. Onhan ne tarinat tapahtuneista ihan kauheaa luettavaa, mutta kuitenkin tuntuu, että näihin veritekoihin ryhtyneet nuoret olisivat tarvinneet terapiaa ajoissa, det vill säga paljon paljon aiemmin. Mutta ehkä varoitusmerkkejä ei huomattu ajoissa. Enkä todellakaan samaistu heihin, en näe itseäni minään ”yli-ihmisenä”, jolla olisi valta raivata heikot tieltään pois. Elämä ei ole mun käsissä, ei edes tämä oma pieni elämäni.

Ei ole helppoa elää nykypäivän maailmassa, jossa (lähes) kaikki ajattelevat vain itseään ja toisten huomioon ottaminen vaikuttaa olevan täysin unohtunut taito. Ympärillä pyörii yhä enemmän ihmisiä, joiden sanavarastoon ’kiitos’ tai ’anteeksi’ eivät ole koskaan kuuluneetkaan. Kaikki voi olla niin pienestä kiinni, etenkin jos masennus on vaivannut jo pitkään, eikä kukaan lähellä tunnista oireita ja auta hankkimaan apua. Etenkin yön pimeinä tunteina maailma on paha paikka, joka ei ainakaan lähiaikoina ole paremmaksi muuttumassa. Jos aina ikuisesti tuntee olevansa väliinputoaja, ei tulevaisuus kovin valoisana loista, ja ”huomenna kaikki on paremmin” -lohduttelut tuntuvat lähinnä huonolta vitsiltä.

On varsin helppoa tuntea itsensä paremmaksi, kun ihmiset niin lähellä kuin kaukana tuntuvat olevan täysiä idiootteja – kaikki räkivät ja roskaavat pissikset (Spes Patriae? Voi apua), keski-ikäinen, KESKELLÄ kävelytietä pyöräilevä täti, joka pakottaa jalankulkijat väistämään (ootpas sä iso ja ruma, et taida olla enää kakstoistavuotias – whatever, mä en sua väistä), ahkerasti autoileva, jätteitään kierrättämätön, ikuista kulutusjuhlaa viettävä Amerikan kansa (pakko ostaa ostaa ostaa, vaikka sitten luotolla, ja sinne ostoksille ajetaan totta kai autolla, vaikka ostari olis ihan vieressä. Ai mikä Kioton sopimus???).

Toisaalta ainakin yllämainittuihin liittyi mm. masennusta, masennuslääkkeitä ja luultavasti jonkinasteisia persoonallisuushäiriöitäkin, eivätkä sellaiset ihmiset täyttäisi näiden itsemäärittelemiensä ”luonnonvalitsijoiden” kriteereitä – miten he siis, objektiivisesti tarkasteltuina, voivat asettua ylijumalan ja hallitsijan asemaan ja luulla olevansa muita parempia?

Kyä se vaan niin on, että maailma on aika kauhee paikka. Kaikilla on kuitenkin yhtälainen oikeus olla olemassa, myös niillä idiooteilla. Toivottavasti empatia, käytöstavat ja toisista välittäminen tulis muotiin. Ihan pian, pliis. Ja sillä välin ei kaveria jätetä, eiks je.