Guernica

Mikseivät voineet suomentaa uutta sarjaansa? Onko ne vaan laiskoja vai oikeesti tyhmiä, mielikuvituksettomia ja kielitaidottomia? Serenan esittäjä näyttää kaikkia niitä muita pimuja vanhemmalta. Ja paremmalta. Muttei yhtään siskoltaan. Ja HUH kun Melli-tähti on vanhentunu. Ja Chuck on gross. Niin käytös kuin ulkonäkö. Äckel-päckel.

Nukuin iloisesti yli kahteentoista. SHIT, ja oon unohtanu soittaa mummolle kysyäkseni eilisestä silmäleikkauksesta (ja kerätäkseni hieman irtopisteitä). Enää ei viitti. Ne menee about heti uutisten jälkeen nukkumaan. Maybe mañana. Jos tänään tainnuttaisin itteni vaikka yheksältä, ehkä sit heräisin huomenna ajoissa tekemään Kaikkee Tärkeetä. Toisin kuin tänään, jolloin päivän pääohjelma ollut - oikein arvattu.

Sånäran tekniset pikku häiriöt vaan jatkuu ja jatkuu. Mihin katos Tele - yhteyksien tekijä? Hävis kait viimeistään ruotsalaisfuusiossa. Sähköpostejakin katoilee aina välillä. Pitäiskö sittenkin vaihtaa firmaa?

Mut nyt iiiiihana Lilly Rush ja kalla fallet, kuten mies sitä kutsuu.
Ookkemoi!

uhkaa pian, jos ei Sonera korjaa vikojaan. Jo toisena päivänä peräkkäin häiriö kyseisessä palvelussa. Minähän en mistään paperilaskusta ala maksaa, jos heidän häiriöiden takiaan muutos ei mene ajoissa perille. Idiootit.

Tilapäinen häiriö

Palvelussa on tilapäinen häiriö. Sulje selainikkuna ja yritä hetken kuluttua uudelleen.

1. PPK. Ei se venäläinen teknopumppu vaan puhuminen papin kanssa. Varmaankin väsymyksestä johtuen uskalsin sanoa suurin piirtein ihan-mitä-vaan eli totuuden. Helpotti.
2. Ihana koiruus, joka mennä viuhto räntäsateessa mahakarvat mustina!
3. Vanha, vähän virttynyt pariskunta mun edellä kassajonossa. Kun latasin karkkini hihnalle, Tervaleijonat ja Turkkarit, täti totesi: "Du kan gå före om du vill", johon minä että "nejdå, det är lugnt, jag har ingen brådska".

Karkinostoreissusta tuli iltakävely, joka osui just kauniiseen sinisenviolettiin hämärään. Kuukin kumotti pilvien takaa. Tuli mieleen Muskan hitti 90-luvulta "Päivä luo viime sillan, on sininen hetki illan..." Huomasin vieläkin osaavani ulkoa lähes koko biisin. Minkä nuorena oppii... 

Viime viikosta asti ollu kamala craving (constant craving - vaikken pregnant olekaan) Tervaleijoniin, mikä mitä luultavimmin sai alkunsa tervasamppoosta. Joka muuten myös toimii - ei tartte enää (siitä syystä) raapii päätä.

Telkkarista ei taida tulla enää mitään. Uus sarja oli pettymys, en jaksanu kattoo viittä minuuttia kauempaa. Siinä vaiheessa vaihtui kanava, kun 12-vuotias tytär kantoi kaljaa isälleen ja tämän tyttöystävälle ja totesi pikkuvanhasti "so, this is your new girlfriend". And cut. Sänkyyn salmiakin kanssa ja pari jaksoa Sex & the cityä iltasaduks.
Natti natti, sov så gotti!

Ai niin, jostain eksyin tekemään Hesarin Deadline-testin.
Tulos: Elän 31 % todennäköisyydellä 82-vuotiaaksi tai vanhemmaksi. Mitä pienempi prosenttiluku, sitä enemmän syytä muuttaa elintapoja. Nykyisillä elintavoillani kuolen 80-vuotiaana maanantaina 10. tammikuuta 2061.
ÄKKIÄ LENKILLE!!! Mut ei nyt, sillä untakin pitää saada riittävästi.
Kauniita unia. Eikä mitään kauhukuvia.

O-ou, tili hiipiny pikkasen miinukselle kun ei vielä viime maanantaina näkyny kaikki pankkikorttiostokset. Mietin kovasti, josko pitäis mennä jollekin Marttojen kurssille oppimaan tehokasta taloudenpitoa ja halpoja mutta ravitsevia reseptejä.

Soneran perkele alkaa laskuttaa paperilaskusta. Koitin sitten omilla sivuilla säätää sähköpostilaskua, vaan eipä onnistunut. Tekis mieli vaihtaa nettioperaattoria. Mutta onko se niin kuin mies, paranisko se vaihtamalla - luulenpa että ei.

Päivä ollut, taas, ihanan tehoton. Puhelin on kilkattanu ahkerasti ja oon puhunut, tai paremminkin hmistellyt äidin kanssa tuhannen monta kertaa. Pitää kait kohta ruveta tekeen samaa ku Tädin kanssa, nimittäin jättää vastaamatta. Sain myös, vaivoin, laskettua yhden (out of ten) artikkelin sanat, vielä puuttuu pitkät sanat ja lauseet niin voin laskea LIXin. Mut eiks kohta telkasta tuu taas jotain roskaa niin voi senkin lykätä myöhemmäks? Vähän vielä töitä niin voi hyvällä tai ainakin vähän paremmalla omallatunnolla ottaa lasillisen viiniä.

Eilisen myötätunto, tämän päivän vihastus. Mikäs se siellä kaupan edessä maassa lojui, jos ei sen eilisen pizzaperjantain kääreet. Spurgut ja muut hylkiöt on ehkä itsekkäintä ikinä. Pullo pitää saada, mutta miks välittää luonnosta ja ympäristöstä.

Tänään sain paskahalvauksen laitoksen kirjastossa. Tarkotus oli mennä sinne raatamaan, ei häiriötekijöitä you know, mutta enpäs mä sitten taas tajunnutkaan, mitä proffa oikein halus mun tekevän. Yks kirja oli kuolettavan tylsä, toisessa neuvottiin laskemaan LIX ja NQ, mutta etenkin edellisen selostus oli jotain niin sekasta, että ihan tuli ikävä matikan selkeitä kaavoja. Aikani siellä ensin istuin ja sitten ääneen itkin ja lopuksi lähin meneen. Päätin, ettei tästä selvitä ilman pientä kannustusta. Lixit, lommit ja muut ihanat akronyymit googlaisin kotona. Niin tein, ja nyt on joku haju asiasta. Huomenna vois olla uus yritys laitoksen kirjastoon, torniin niitä laskemaan. Tän illan aattelin omistaa prosemille. Niin ja punaviiniä siemaillen lueskella eilen löydety blogin arkistoja. Prosemi - blogi, prosemi - blogi... Taidan arvata, miten tässä käy... Mut yritys hyvä kymmenen. It's the thought that counts... Mut hei, vielä 45 min. tehokasta työaikaa ennen Näkijää. Jos vaiks sais toiset puoltoista kappaletta kasaan.

Avautumisia osa X
Vitkutin kaikkea, suureksi osaksi äidin avustuksella (miten se jaksaakin pälpättää niin kauheesti), puoli kahteen iltapäivällä. Sitten kauppaan, piti hankkia kaikki muut makaronilaatikkotarpeet paitsi makaroni. Ja maito. Matkalla näin perjantairealismia: yksi makaa maassa, toinen huutelee pakastepizza kädessään kavereitaan huikalle, kaksi istuu ja koittaa pysyä, no, hereillä, ja vielä yksi sankari heiluu kuin heinämies. Kaupasta tullessa paikalla on kaksi ambulanssia, kaksi poliisiautoa sekä lääkäriauto (se sellanen, jota Samuli Edelmann ajo Levottomissa). Kiveyksellä verta, pizza maassa. Miten äkkiä kaikki käykään. 

Kotiin ruuanlaittoon. Makkislaatikko uuniin, minä aikana voikin tehokkaasti keskittyä prosemiin. Kirjotin noin yksi ja puoli kappaletta, 9 riviä. Iski hirvittävä väsymys. Ruokaa!!! Jonka jälkeen entistä raukeempi olo. Itse asias kurkku ollu vähän hassu ja nenä vuotanu koko päivän. Serkkutyttö tartutti viime sunnuntaina puol sukua äidin synttäreillä. En nyt suorastaan inhoo mutta... miten sen sanois kauniisti... En oikein tykkää serkustani, joka on myös kummityttöni. Jumalan rakkaus on ehdotonta, mun ei.

Joo ja takas maisterihautomoon. "Mä ihan hetken surffailen, pitää illan ohjelmatki tarkistaa..." Jostain muistui mieleen etn:ssä ollut koomikko Lotta Backlund. Juutuin hänen blogiinsa aina Frendeihin asti. Mutta sainpas sentään ne muutamat rivit tänään kasaan. Siinä on jo esim. viime viikon saldo moninkertasena, tosin ne jutut tais jäädä vaan ajatuksen tasolle. 

Miks tällain ikään kuin sabotoin omia mahollisuuksiani? Sikskö, että voisin sitten taas kerran sanoa "mitä mä sanoin - musta mitään maisteria tuu". Vaikka totuus on, että tulee. Kohta on KAIKKI ovarit kasassa, eli ei puutu kuin se kirottu gradu ja graduseminaari, josta siitäkin kaik muut tehtävät suoritettu paitsi graduun perustuva n.20 sivun pienoistutkielma, pilottitesti gradun aiotusta aineistosta. Mitä täs ihmettelemään. Oisinko niin reipas, että menisin huomenna koululle? Mistä motivaatiota? Rautaitselääkityskään ei tunnu vielä (kolmen päivän jälkeen) oikein auttavan. Tulis joku ja potkis persiille, ite en näköjään siihen pysty.

Koko päivän ollu levoton olo ja knööli mahassa. Kohta ovesta ulos ja kuorokokoukseen, jossa mun ensimmäinen insatsi on ilmoittaa, ettei kokous ole lainmukainen, koska ei ole kirjallisesti kutsuttu kokoon kuutta päivää ennen. Jos akat alkaa loanheittoon, on mulla sanat ja paperi valmiina. "Jaha, vaikuttaa siltä, että mun on paras lähteä. Tässä teille käsiteltävää kohtaan 'muut asiat'. Toivotan teille kaikille oikein hyvää jatkoa." Ja mitä paperissa lukee? "Ilmoitan tämän kirjeen päivänä eroavani Tämä Kuoro ry:n ja sen hallituksen jäsenyydestä. Päiväys ja Allekirjoitus."

Vähän konjakkia, etten tärisis näin kauheesti. Ja päälle purkkaa. Soon menoo ny.

Join kaffet kaikessa rauhassa ja surffailin Tärkeillä Sivuilla. Aloin raapia kasaan pöytäkirjaa. Loppusuoralla mies soitti. Alkoi sataa. Eihän silloin voi mihinkään lähteä. Eli muut hommat tasan samassa pisteessä kuin ennenkin, pöytäkirja meilattu äidille kommentoitavaksi. "Onhan päivä vielä huomennakin..." Ja ilta vielä nuori.

Homma hanskassa: tiedossa täysin, mitä pitäisi tehdä, apuakin luvassa. Miksen siis pane töpinäksi? Läppäri reppuun, kirjat, vihko & lappuset mukaan ja eiku menox. Ihan kohta. Mut enste juotava kaffet, sit pitää vähä viel surffailla. Niin ja ennen kirjastoa pitää kopioida pari artikkelia, jotta voin niitä vapaasti klotaten analysoida. Tekiskö ensin prosemiä vai gradua? Kumpi ompi pahempi? Molemmat yhtä kiireellisiä, toinen ehkä vähätöisempi - se olis tietty viksua saada enstex valmiix. Paha vaan että taas lupasin proffalle saada jotain näytettävää tän viikon aikana paperille. AI NIIN, äiteellekin pitäis viimeviikkosen kokouksen pöytäkirja kirjottaa ja lähettää. Olisko SE prio numero uno? Ja olinpa unohtanu, kielifilosofian luentopöivökirja plus ne kaks jotka rästissä.

Voi itku. Niin paljon tehtävää, niin vähän aikaa. Ja mä vaan pyörin ja kelaan.

Kahvi.
Pöytäkirja.
Kopiot.
Laitoksen kirjasto.
|
|
|
Kotiin syömään, Grey, nukkumaan.

Jotenkin näin sen on mentävä.
P A K K O .

Mies lähti taas tänä aamuna. Nämä kaksi viikkoa tuntuivat vaihteeksi (ja onneksi) tavallista pidemmiltä. Ehdimme tehdä vaikka mitä. Nyt onkin taas aikaa gradulle ja prosemille. Tuntui koulujutut aika nihkeiltä kaikkien pariskuntien mukavuuksien rinnalla. Ihan koko aika ei ollut ruusuja ja auringonpaistetta, otimme yhteen ja selvittelimme välejämme. Olisi hyvä, jos mieskin löytäisi jonkun luottohenkilön, jonka kanssa käydä läpi rankimpia juttuja. Työpaikalla tilanne on helpottanut, hänen ei tarvitse enää olla joka passissa iltavahti. Muitakin parannuksia on tiedossa. Josko se siitä pikku hiljaa helpottaisi. Toivotaan parasta.