Guernica

1. PPK. Ei se venäläinen teknopumppu vaan puhuminen papin kanssa. Varmaankin väsymyksestä johtuen uskalsin sanoa suurin piirtein ihan-mitä-vaan eli totuuden. Helpotti.
2. Ihana koiruus, joka mennä viuhto räntäsateessa mahakarvat mustina!
3. Vanha, vähän virttynyt pariskunta mun edellä kassajonossa. Kun latasin karkkini hihnalle, Tervaleijonat ja Turkkarit, täti totesi: "Du kan gå före om du vill", johon minä että "nejdå, det är lugnt, jag har ingen brådska".

Karkinostoreissusta tuli iltakävely, joka osui just kauniiseen sinisenviolettiin hämärään. Kuukin kumotti pilvien takaa. Tuli mieleen Muskan hitti 90-luvulta "Päivä luo viime sillan, on sininen hetki illan..." Huomasin vieläkin osaavani ulkoa lähes koko biisin. Minkä nuorena oppii... 

Viime viikosta asti ollu kamala craving (constant craving - vaikken pregnant olekaan) Tervaleijoniin, mikä mitä luultavimmin sai alkunsa tervasamppoosta. Joka muuten myös toimii - ei tartte enää (siitä syystä) raapii päätä.

Telkkarista ei taida tulla enää mitään. Uus sarja oli pettymys, en jaksanu kattoo viittä minuuttia kauempaa. Siinä vaiheessa vaihtui kanava, kun 12-vuotias tytär kantoi kaljaa isälleen ja tämän tyttöystävälle ja totesi pikkuvanhasti "so, this is your new girlfriend". And cut. Sänkyyn salmiakin kanssa ja pari jaksoa Sex & the cityä iltasaduks.
Natti natti, sov så gotti!

Ai niin, jostain eksyin tekemään Hesarin Deadline-testin.
Tulos: Elän 31 % todennäköisyydellä 82-vuotiaaksi tai vanhemmaksi. Mitä pienempi prosenttiluku, sitä enemmän syytä muuttaa elintapoja. Nykyisillä elintavoillani kuolen 80-vuotiaana maanantaina 10. tammikuuta 2061.
ÄKKIÄ LENKILLE!!! Mut ei nyt, sillä untakin pitää saada riittävästi.
Kauniita unia. Eikä mitään kauhukuvia.