Guernica

Jokohan NYT olis ansaittu muutaman tunnin unoset.

Word nimittäin. Tai siis sen raakarungon lisäks ei oo paljoa uutta ilmaantunut. Niin monta päivää, tänään monta tuntia aikaa saada jotain aikaseks. Mut ei, rouva vaan kattelee telkkaria ja surffailee ja haaveilee. Kohta pitääkin mennä nukkumaan. Mies tulee kotiin noin viiden tunnin päästä, jee! Josko sit kuitenki koitan vielä jotain pientä puristaa. Jotta voi hyvällä omallatunnolla kaatua punkkaan. Morjens vaan.

Tehokkaaksi suunniteltu viikonloppuni olikin aika tehoton. Jonkinnäköistä runkoa sain prosemiin väännettyä, mutta tavoitteena oli ollut niin paljon enemmän. Graduohjaajaprofessorin luo sen sijaan suunnistin, aiottua kovasti myöhemmin, mutta kuitenkin. Aikaansaannokseni ei ollut mitään ihmeellistä, ja koko matkan sinne psyykkasin itseäni sanomaan proffalle totuuden – "kun mä en oikein osaa". Hän soi minulle aikaansa varsin runsaasti, ja nyt sitten pitäisi läpi käymästämme kirjoittaa noin kaksisivuinen analyysi à tekstiesimerkki – yhteensä noin kolmekymmentä sivua, vähän päälle. Koskas mun pitäis tulla se sulle esitteleen? No… ei siinä viikkoa kauempaa sais mennä kun sen kirjottelet. Okei…

Koitan suggeroida itseäni uusilla mantroillani ”kyllä mä osaan,  kyllä mä osaan” ja ”proffa auttaa, proffa auttaa”. Mies tulee keskiviikkoaamuna kotiin, siihen mennessä pitäisi saada PALJON JOTAIN konkreettista aikaan. Tai edes jotain. Jotain p*skaa paperille niin homma etenisi.

Nyt ruokalevoksi Salkkarit, sitten taas itse asiaan.

nopsaan miehen kanssa puhuessa. Vastahan se oli yksi ja uskalsin hänet herättää (on iltavahti ja lopettaa työt kolmelta yöllä). Aikainen herätys meni tänään käsille, nukuin ihanasti ilman pillereitä enkä millään jaksanut nousta kun kello kahdeksan jälkeen kilahti. Päivän ohjelmaksi olin ajatellut kielifilosofian luentopäiväkirjan viimeistelyn ja sen toimittamisen opettajan lokeroon. Sen jälkeen täysillä sivuaineprosemin maailmaan, aiheen olen noin suurin piirtein keksinyt ja rajannut, jonkinnäköisen rungonkin hahmotellut. Tavoitteena olisi, että voisin ensi viikolla rouva professorille meilata saaneeni ensimmäisen raakaversion kasaan ja kysyä, josko hän haluaisi sen tarkistaa.

Maanantaina uhkasin mennä graduohjaajaprofessorini luo näyttämään, mitä olen saanut aikaan. Aiheeni vähän niin kuin vaihtui taas. Analysoin aineistoani ensimmäisen ideani mukaan ja löysin tuskin mitään. Niinpä äkkiä uudestaan proffan luo, ja hänellä oli heti valmiina uusi tutkimusaihe. Nyt sitten aineistoa uudelleen analysoimaan ja mahd. pian tuloksien kanssa proffalle. Olen joutunut muuttamaan käsitystäni hänestä; tarvittaessa hän on hyvinkin avulias eikä ollenkaan pihi ohjauksen suhteen (peppar peppar, kop kop). Graduklubin luennolla sanottiin, että opiskelijalla on oikeus 10-20 tunnin ohjaukseen gradua kirjoittaessaan. Montakohan olen jo käyttänyt...?! Toisaalta jos lasketaan vasta tästä uusimmasta alkaen - noin 30 minuuttia. Hyvähyvä.

Nyt olen niin kovin tehokas, mietin tässä toissapäivänä, mahtaako käytökseni pian täyttää maanis-depressiivisyyden kriteerit. Välillä toivon, että olisin jotenkin sairas: menisin lääkäriin, saisin diagnoosin, söisin lääkkeitä. Elämästä tulisi, jos ei nyt helpompaa niin ainakin tasaisempaa. Elämäni aallokko on niin kovin ailahtelevainen.

Avautumisia osa 2.

Menin reippaana tyttönä varaamaan ajan Rouva Professorin vastaanotolle. Toimistontäti oli työläämpi kuin muistinkaan. Otsikolla "Miksen koskaan uskalla sanoa mitään", ajattelin että paras samalla pyytää tätiä muuttamaan sukunimeni laitoksen kortistoon. Mulla on tosi hieno mieheltä saatu sukunimi, joka lausutaan eri tavalla kuin kirjoitetaan. Sanoin tädille uuden nimeni ja varmuuden vuoksi myös tavasin sen. Tädillä meni pasmat ihan sekaisin, raapusti jotain, näytti mulle lappua ja kysy "näinkö". Ei vaan noin, vastasin. "Vaikee tietää, kun sä sen näin lausuit". MIKSI OI MIKSI en tähän väliin uskaltanut heittää "sikshän mä sen sulle tavasin". B*tch. Joo, täti sitten siinä mun korttia tarkemmin tutkiskelemaan, "mikäs tää on, mitä tää tarkottaa". Ennen kuin mitään ennätin selittää, soi puhelin, ja täti jotakuta neuvoskeli ja blaa blaa selitti ikuisuudelta tuntuvan ajan. Kerkesin katsoa kortista hänen kyselemänsä asiat ja muutenkin sitä käännellä käsissäni moneen kertaan. Vihdoin se sitten lopetti ja taas kyseli ja minä selitin. Ajattelin että NYT, oli jo kiire luennolle. Mut ei, "kai sä sit muistat että blaa blaa loppumerkintä". NO TOTTA HELKKARISSA mä nyt sen muistan. Kaks kertaa sen jo aiemmin tehnyt, tiedän, miten homma toimii. Ilmeisesti kaikki ei, kun piti noin kovasti muistutella. AAARGH!!! Siitä sitten äkkiä ravasin luennolle, onneks ehdin ajoissa. Tai onneks ja onneks, miten sen nyt ottaa, en ollu kerenny (=viitsinyt) valmistautua kunnolla ja suurin osa asioista meni ihan ohi. Aika paha ruveta jotain luentopäiväkirjaa siitä vääntämään. Päätin että huomenna ("sit huomenna") menen tätien välissä (opintopäällikkö 10:15, professori 14:30) kirjastoon syventymään tämän päivän aiheisiin ja lukemaan vaaditut tekstit, ja ehkä jopa onnistun luentopäikkäriin jotain kirjoittamaankin. Toivossa on hyvä elää.

valittaa. Oli pakko lähtee iltakävelylle, kun selkä rupes kaiken makoilun jälkeen olee vähän kipee. Tänään olis The Final Countdown, tasan kaks kuukautta siihen kun gradun pitäis olla painovalmis. Aijaha. Kylläpäs tänään olikin rankka päivä. Piti nousta aamulla aikasin varaamaan lippuja Lenny Kravitzin konserttiin. Kai se siihen mennessä on taas kunnossa. Sen siitä saa kun polttaa tupakkaa. Kotisuoralla komea kuutamo vaihtu leijaileviks jalkaräteiks. Kävelin uudisrakennuksien ohi ja taas kerran katkerasti mietin, miten ihmisillä on varaa sellasiin asuntoihin. Mä ihan oikeesti kuvittelin, että kymmenentuhatta euroa on paljon rahaa ja että se riittäis jonkinnäkösen oman uuden kodin käsirahaks. Pyh. Monia asuntoja miehen kanssa tutkailtiin ja tähän päädyttiin. Eniten ärsyttää, ettei pankin täti sanonut, että olis ollu paras lainata koko summa, että kaks tonnia ei siinä konkurssissa tunnu missään. Kun lisäksi tuli miehen varainsiirtovero ja pankin OmaTakaus, kun haluttiin hoitaa kaikki ite ilman takaajia. Ja ennen joulua tuli vielä puolet parvekeremontista (toisen puolen maksoi entinen omistaja). Siinä sitä rahaa palo. Unelma uudesta, omasta kodista on tallella takaraivossa. Toisaalta kun täällä näkee rakennustyömaita, kuinka eristeet likoo sateessa ja tuiskussa, ei uus talo enää niin kovasti houkuttele. Vanhassa vara parempi ;-)

Jooh. Taitaa olla paras sanoa tack o gonatt, heittää pienen pieni unilääke naamariin ja äkkiä peiton alle. Ahistaa niin pirukseen, en mä mitään osaa kirjoottaa, etenkään suomeks. Koko akateemisen urani vaan vääntäny uppsatseja på svenska, yhen englanniks. Oliskin niin helppoa, että vois kääntää jonkin vanhan tekeleen, mutta ei. Ei tää tuu ikinä onnistuun. Eihän mulla oo ees varsinaista aihetta. Ja se väärä kysymys vaan kaihertaa. Heti huomenna ravaan yliopistolle kattomaan, josko se täti olis siellä. Perjantaina, niin varmaan. Mut yrittänyttä jne.

Vali vali vali. Onhan päivä vielä huomennakin...

Sivuaineprosemin kirjoja selaillessani löysin niiden välistä tenttikonseptin, johon olin kirjoittanut kysymykset. Yksi niistä oli kuin olikin VÄÄRÄSTÄ luvusta. Voi itku. Uskallanko mainita siitä rouva professorille? Mitä jos se alkaa piikitellä prosemin myöhäisyyttä (tentin suoritin kesällä 2006 ja nyt olen esseetä vääntämässä)? PAKKO mun on siitä sanoa, muuten se jää kaivelemaan loppuiäksi. Nyt vaan äkkiä jotain kasaan ja kiiruusti sitä palauttamaan. Meinaan tehdä sen henk. koht., jotta pääsen tuosta tentistä samalla sanomaan. Voi RÄHMÄ.

NATURLIG HÅRFÄRG?
[ ] Rödhårig - 700 kr
[ ] Brunhårig - 200 kr
[ ] Blond - 500 kr
[ ] Svart - 100 kr
[ ] Flintskallig - 50 kr
[ x ] Annan - 700 kr

NATURLIG ÖGONFÄRG?
[ x ] Blå - 1000 kr
[ ] Grön - 700 kr
[ ] Grå - 500 kr
[ ] Brun - 200 kr
[ ] Annan - 100 kr

LÄNGD?
[ ] Över 2 meter - 2000 kr
[ x ] 160-200 cm - 1700 kr
[ ] 140-160 cm - 1500 kr
[ ] 120-140 cm - 700 kr
[ ] 100-120 cm - 400 kr
[ ] Under 1 meter - 200 kr

ÅLDER?
[ ] 41-60 - 1200 kr
[ ] 31-40 - 1000 kr
[ x ] 26-30 - 700 kr
[ ] 21-25 - 500 kr
[ ] 18-20 - 200 kr
[ ] 0-17 - 100 kr

ÄR DU?
[ ] Tvilling eller mer - 3000 kr
[ ] Förstfödd - 3000 kr
[ x ] Enda barnet - 2000 kr
[ ] Mellanbarn - 1000 kr
[ ] Tredje barnet - 1000 kr
[ ] Andra eller sista barnet - 0 kr

DRICKER DU ALKOHOL?
[ ] Nej - 4000 kr
[ ] Sällan - 3000 kr
[ ] Bara vid speciella tillfällen - 2000 kr
[ x ] Ibland - 2000 kr
[ ] Bara på helger - 3000 kr
[ ] Alla andra dagar - 500 kr
[ ] En gång om dagen - 100 kr
[ ] Flaskan är mitt liv - 0 kr

HUR BRA SYN HAR DU?
[ ] Har glasögon men använder dem inte - 2000 kr
[ x ] Inga synfel - 1000 kr
[ ] Glasögon - 500 kr
[ ] Kontaktlinser - 200 kr
[ ] Opererat - 100 kr
[ ] Går inte att fixa - 50 kr

FÄRG PÅ BILEN? [ÄVEN FÖRÄLDRARNAS BIL]
[ ] Rosa - 20,000 kr
[ ] Mörkbrun - 8000 kr
[ ] Guld - 7000 kr
[ ] Grå - 6000 kr
[ ] Blå - 5000 kr
[ ] Vit - 4500 kr
[ ] Svart - 4500 kr
[ ] Röd - 4000 kr
[ ] Grön - 3500 kr
[ ] Silver - 3000 kr
[ ] Lila - 2500 kr
[ ] Gul - 1000 kr
[ ] Orange - 1000 kr
[ ] Rostig - 150 kr
[ x ] Ingen bil - 0 kr

SKOSTORLEK?
[ ] 45+ - 3000 kr
[ ] 43-45 - 2500 kr
[ ] 41-43 - 2000 kr
[ ] 38-41 - 1000 kr
[ x ] 36-38 - 500 kr

FAVORITFÄRG? [DU FÅR VÄLJA 4 OLIKA]
[ x ] Röd - 6000 kr
[ x ] Svart - 1000 kr
[ x ] Blå - 450 kr
[ ] Brun - 500 kr
[ ] Lila - 2000 kr
[ ] Vit - 4000 kr
[ x ] Grön - 3500 kr
[ ] Orange - 3000 kr
[ ] Gul - 3000 kr
[ ] Rosa - 1000 kr
[ ] Annan - 500 kr

ANVÄNDE DU EN MINIRÄKNARE FÖR ATT RÄKNA IHOP RESULTATET?
[ ] Ja - 5000 kr
[ ] Nej, räknade i huvudet - 10.000 kr
[ x ] Penna och papper - 20.000 kr
[ ] Bad någon om hjälp - 1000 kr

40550 kruunua, noin 4346 euroa. Vähintään!

Tämä >> Josefina Bergqvist

Eilen olin ihan täpinöissä. Tänään huomattavasti vaisumpi. Soitin ja varasin ajan opintopäällikölle, jonka vastaanotolle pääsen ensi viikolla. Aion kysyä, mikä olisi järkevintä, kandi vai maisteri. Kumpaa tahansa varten pitäisi vihdoin kirjoittaa sivuaineen prosemi, jotta saisin aineesta loppumerkinnän ja opintoviikot rekisteriin. Rima on korkealla - otin jo kirjat esille mutta itse toimeen tarttuminen on niin kovin vaikeaa. Sitä ei paranna muisto prosemin kirjatentistä, johon kysymyksiä valmistaessaan opettaja taisi muistaa väärin minulle ilmoittamansa lukemiset ja niin ollen kysymyksetkin olivat jotain ihan muuta kuin mihin olin valmistautunut. ENITEN veettää, etten tehnyt asialle mitään silloin, ja nyt sitä taitaa olla mahdoton korjata. Jos esseen kirjoitettuani varustaisin sen lapulla "P.S. luin luvut 5 ja 6 niin kuin ehdotit, mutta tentin kysymykset vaikuttivat olevan luvusta 4".

Jotta ei vieläkään tarvitsisi tarttua toimeen, ensin Frendit ja sitten tällainen kiva... ajanviete: "Hur mycket jag skulle kosta om jag var till salu"