Guernica

valittaa. Oli pakko lähtee iltakävelylle, kun selkä rupes kaiken makoilun jälkeen olee vähän kipee. Tänään olis The Final Countdown, tasan kaks kuukautta siihen kun gradun pitäis olla painovalmis. Aijaha. Kylläpäs tänään olikin rankka päivä. Piti nousta aamulla aikasin varaamaan lippuja Lenny Kravitzin konserttiin. Kai se siihen mennessä on taas kunnossa. Sen siitä saa kun polttaa tupakkaa. Kotisuoralla komea kuutamo vaihtu leijaileviks jalkaräteiks. Kävelin uudisrakennuksien ohi ja taas kerran katkerasti mietin, miten ihmisillä on varaa sellasiin asuntoihin. Mä ihan oikeesti kuvittelin, että kymmenentuhatta euroa on paljon rahaa ja että se riittäis jonkinnäkösen oman uuden kodin käsirahaks. Pyh. Monia asuntoja miehen kanssa tutkailtiin ja tähän päädyttiin. Eniten ärsyttää, ettei pankin täti sanonut, että olis ollu paras lainata koko summa, että kaks tonnia ei siinä konkurssissa tunnu missään. Kun lisäksi tuli miehen varainsiirtovero ja pankin OmaTakaus, kun haluttiin hoitaa kaikki ite ilman takaajia. Ja ennen joulua tuli vielä puolet parvekeremontista (toisen puolen maksoi entinen omistaja). Siinä sitä rahaa palo. Unelma uudesta, omasta kodista on tallella takaraivossa. Toisaalta kun täällä näkee rakennustyömaita, kuinka eristeet likoo sateessa ja tuiskussa, ei uus talo enää niin kovasti houkuttele. Vanhassa vara parempi ;-)