Guernica

Mitäs mitäs. Ei mitään ihmeellistä. Tai ehkä joo. Muttei taaskaan mitään, mikä mielestäni ylittäisi bloggauskynnyksen. Kynnys kasvaa, mitä vähemmän kirjoittaa.

Ollaan miehen kanssa alettu lenkkeillä ihan tosissaan. Osallistuttiin parisen viikkoa sitten erääseen suurehkoon juoksutapahtumaan, jossa 10 kilometriä taittui just alle tunnin. Siitä innostuneina (lihaskipujen hellitettyä) reenaus jatkuu, ainakin ajan parantamiseen ensi kesänä, ehkä jopa syksyllä puolimaratonille.

Tänään koin ahaa-elämyksen. Rohkaisin mieleni ja menin yliopistoni järjestämälle gradun alkuunpotkimiskurssille. Siellä käytiin läpi, mikä gradu oikeastaan on, miksi siitä tulee joillekin iso peikko ja miten sen peikon selättäisi. Kysyin ääneen kysymykseni: "opinnäytetyö - mutta entäs jos tuntuu, ettei näinä vuosina ole oppinut mitään?" Mutta kas, olenhan oppinut. Etsimään, keräämään, käsittelemään ja esittelemään tietoa. Jotain sekin on. Siitä on hyvä lähteä.

Siinä tämänhetkinen elämä - gradua, juoksua, kotirouvuutta. Huonomminkin voisi mennä?
(Mikä onnettomuus nyt kohtaa, kun menen tuollaista ääneen sanomaan...)