Guernica

SUUTUTTAA kaverini KK miehineen, joiden kanssa heti alkuun jäin alakynteen keskustelussa merimetsoista. Heidän mielestään lokit ovat paljon pahempia, ja "kyllähän luonto uusiutuu ja saaret toipuu, kyllä siellä taas kohta kasvaa". Joo, ehkä PARINSADAN VUODEN PÄÄSTÄ. Olin viisaasti (?) hiljaa, kun en osannut tietämystäni iskevin argumentein perustella, ja onneksi terassilla istuskelu päättyi lyhyeen.

VEETTÄÄ Ytsin gynekologi, joka sai minut tuntemaan, että turhaan tulin sinne hänen aikaansa tuhlaamaan. Eli. Kun sitten pitkään odotettuani pääsin taas lääkärille, hän alkoi epäillä endometrioosia ja neuvoi mitä pikimmin varaamaan ajan talon gynelle. Tein työtä käskettyä ja sain peruutusajan samalle päivälle. Klo 12. Olin paikalla ilmoittautumassa jo hyvissä ajoin. Parkkeerauduimme miehen kanssa huoneen lähelle odottamaan. Kymmenisen minuuttia siellä istuttuamme kysyin mieheltä, kauanko vielä odotan ennen kuin menen kansliasta kysymään, missä oikein mennään. Varttia yli tuskastuin ja menin kuikkimaan. Joku äijä siellä luki (naisten)lehteä täysin tyynesti, mutta ehkä katsottuaan kelloaan tai luettuaan Kiinnostavan Artikkelin loppuun päätti raahautua huoneeseensa. Kaksikymmentä yli pääsin vihdoin vastaanotolle. Ensin tämä ihanuus piti piiiiitkän palopuheen endometrioosista ja suolistosta ja kivuista ja kuinka minulla todennäköisesti ei mitään kyseistä tautia ole, näkeehän sen nyt jo päältäpäin täysissä pukeissa ollessakin. Sitten sain opastetun kiertokäynnin alakerrassani, äijä tökki munasarjojani sanoen "tältä tuntuu kun miestä potkii munille". Ihanaa. Tämän päätteeksi sain vielä kuulla, kuinka "välillä vaan sattuu eikä sille mitään voi", "ai kerran ollu kauheet kuukautiskivut - kerran???" ja suosikkini "HANKI LAPSIA NIIN SAAT MUUTA AJATELTAVAA - et kerkee ajatella että sattuu". Voi ITKU. Minne voi valittaa?
Toivon todella hartaasti, että hänen parinkymmenen minuutin vetkuttelunsa pilasi hänen koko loppupäivänsä, eikä hän päässyt perjantaivapaille aiemmin niin kuin oli (?) suunnitellut. AAARGH. "Hanki lapsia, saat muuta ajateltavaa." Joo. Muuten hei ihan TOSI kiva idea, mutta näin luonnollista kautta minulle ja miehelleni ei lapsia tule. Valitettavasti.

HERMO MENEE yläkertalaisten tömistellessä fudisharkoissaan, tai mitä ikinä harrastavatkaan niin että lamput täällä vaan helisee. Näin yhtenä yönä unta, jossa hämärän rajamaa teki tepposiaan. Uneksin, että olimme jo muuttaneet ylimmän kerroksen asuntoomme, mutta tämän hetken todellisuudesta uneen sekoittui töminää ja kuminaa ja unessani katkerasti itkin, että ei auttanut muutto, yhä vain kuuluu naapurien kantapääkävely ja muu juoksentelu, jota (muun muassa) lähdimme karkuun.

ÄRSYTTÄÄ kaikki autoilevat urpot, jotka viis veisaa jalankulkijoista, suojateistä ja kolmioista - kaasuttavat kunnolla suojatielliseen kolmioristeykseen (kolmiolliseen suojatieristeykseen?) tullessaan ja jäävät kökkimään KESKELLE suojatietä. Yhden tällaisen sankarin kohtasin viime viikolla ihmisviha-maailmantuska-ahdistuksessani matkalla kauppaan. Siihen se jäi. Näki varmasti minun olevan tulossa, ja vaikka kolmio oli ennen suojatietä, päätti sitten jäädä ihan suojatien keskelle omaa vuoroaan odottamaan. Mitäs minä, pokkana päin vaan ja koputin takasivulasiin, ja johan tuli äijään vauhtia. Risteyksestä päästyään rullasi ikkunan auki ja huusi minulle jotain, johon keuhkojeni täydeltä vastasin: "Ei pidä pysähtyä keskelle suojatietä, IDIOOTTI." Juuri sillä hetkellä toivoin kyseisen tapahtuman pilanneen koko hänen loppuviikkonsa ja viikonloppunsa. Ja hetken päästä, että pelkääjän paikalla istuva eukkonsa ehkä olisi fiksumpana (?) selittänyt äijälleen tilanteen. Että ei niin tehdä.
Kerronko tämän koska olen siitä niin kovin ylpeä? Joo ja ei. Olisinhan voinut kiltisti jäädä suojatien reunaan odottamaan omaa vuoroani risteyksen yli. Joo mutta ei tällä kertaa.

Kaikki MAAILMAN PAHUUS tuntuu kaatuvan päälle. PMS:ää vai Weltschmerziä? Olemme miehen kanssa pohtineet lapsia ja niiden hankkimista. Hänellä on jo kaksi (aikuista) lasta. Mutta ensimmäistä kertaa elämässään hän todella haluaisi lapsia nyt, minun kanssani. Olemme sitä monta kertaa vatvoneet ees ja taas. Välillä tuntuu, että mietimme ehkä liikaa. Ja sitten on se, ettei meidän kohdallamme vahinkoa voi tapahtua. Lapsen hankkiminen vaatii niin paljon enemmän, jos onnistuisi sittenkään. Toistaiseksi olemme mietinnöissämme tulleet siihen tulokseen, ettemme halua saattaa lapsia tähän maailmaan. Hyvä jos selviämme itsekään.

Maailman pahuudesta ja elämän lyhyydestä vakuuttuneena marssin terassioleskelun jälkeen TopTeniin eräs tietty DVD mielessäni. Se kassan kautta kassiin ja äkkiä alakerran ruokaosaston kautta kotiin ostoksista nauttimaan. Johonkinhan sitä pitää rahansa käyttää. Mieluiten sellaiseen, mistä itse suuresti (tai ainakin edes vähän) nauttii.
Jotain särkylääkettä maailmantuskaan.

Mies on töissä, minä yksin kotona. Tällä kertaa onneksi vain viikon, mies oli ottanut lomaa konsertin takia. Mä puolestani lomailen koko ajan. Tajusin tässä päivänä eräänä, että sitten kun olen valmis enkä enää opiskelija, olen työtön. Siitäkin huolimatta gradu on alkanut kummitella, ja olenpa, taas, pitkästä aikaa, tarttunut toimeen haamuja häätääkseni. Muuttopäiväkin on varmistunut, se ihanuus koittaa heinäkuun lopulla. Miehellä on silloinkin lomaa, jotta saamme kaiken pakkaamisen ynnä muun hoidettua rauhassa. Tällä kertaa päätimme säästää itsejämme ja kavereitamme, ja luotamme muuttofirman apuun niin kantamisissa kuin kuljetuksissa. Hintahaitari oli aikas mahtava, nuo edellämainitut työt vaihtelivat välillä 350-715e, ja siihen vielä laatikkovuokrat päälle. Päätimme tukea paikallista yrittäjää, jolla nettisivujensa mukaan on 25 vuoden kokemus asiasta. Edullinen hinta oli toki yksi tekijä päätöksenteossa. Muuttoakin ajatellen (itse asiassa jo edellisestä muutosta lähtien) on suunnitelmissa ollut vähän nuohota nurkkia ja luopua niistä kaikkein turhimmista, jotta saisi enemmän tilaa, eikä nyt sitten turhaan muuttaisi romuja paikasta toiseen, sillä roskiin tai kierrätykseen ne ennen pitkää päätyisivät. Huomenna kierrätän itseni Helsinkiin kummitytön 7-vuotissynttäreille. Vähän häidemme jälkeen hänen vanhempansa ilmoittivat eroavansa, ja tämä on nyt ensimmäinen kohtaaminen hänen äitinsä kanssa sen jälkeen. Saas nähdä, millainen ilmapiiri on.