Guernica

"Lumi peitti huonot puolemme..."
Juuri kun oli kevätinto piukassa. "On valkoinen maa ja puut hopeaa." Uusi lumi on vanhan surma. Paitsi että lumet suli jo. Sen puolesta olisi voinut jäädä satamatta. Toivottavasti lähtee yhtä nopeasti kuin tulikin.

Mies meni tänään töihin. Herätys oli aikainen ja olo koko päivän ollut sen mukainen. Tällä kertaa oli tavallista vaikeampaa halailla heiheit ja pussåkramit. Vaihteeksi jäimme kaipaamaan toisiamme ystävinä - viime kerralla taisin, muka, olla kovinkin iloinen hänen lähdöstään. Kauankohan nyt menee ennen kuin vedän herneen nenukkaan ja alan soitella tuimia puheluita, joiden päätteeksi lyön luurin korvaan niin että raikaa. Toivottavasti kauan. Toivotaan parasta.

Ilon aiheita: Tätikin sitten saatiin kuntoon, kunnon tujaukset antibiootteja suoraan suoneen niin kyllä se siitä. Kummisetäkin on varsin kiitettävästi "opp o hoppa", ja tähtää syyskuuksi töihin. Jättebra!

Olo on rauhaton ja alakuloinen. Vaikka kaikki on käytännössä hyvin. On vain kova ikävä miestä. Mutta kyllä se sieltä kotia tulee. Pian!

"täällä ilman sua ei oo mitään
ja tästä ilman sua ei tuu mitään
ei mun oo hyvä olla yksin"

Kummisetä toipuu hiljalleen, on kotona perheensä parissa ja suoriutuu pienistä askareista. Mutta kun hän koki käänteen parempaan, Kummitäti päätyi sairaalaan. Vielä ei ole täysin varmaa, mikä häntä vaivaa.

Meitä molempia kiusaa edelleen flunssa, menossa on varmaankin kolmas-neljäs jostain tarttunut kanta, sillä oireet ovat erilaiset kuin ensimmäisellä kierroksella. Minun oloni on jo hieman parempi, mutta miehen tauti vielä sen verran ärhäkkä, ettei arvannut mennä töihin. Sairaslomaa viikonloppuun ja "suosituskolmioyskänlääkettä", kai niillä pikku hiljaa tokenee.

Parempaa vointia. Kaikille.

Kummisetä on herännyt!!!