Guernica

Kummisedän hengitys sujui toissapäivänä jo niin hyvin, että hänet otettiin pois hengityskoneesta. Sitä edeltäneet testitulokset muun muassa halvauksesta olivat myös hyvät, hän reagoi lääkäreiden tökkimisiin varsin ärhäkästi.

Viime maanantaina heräsin kurkku hieman kipeänä. Kyl se ohi menee, ajattelin, ja jatkoin päivääni suunnitellun mukaisesti. Illalla olikin sitten varsin selvää, että flunssahan se on jostain tarttunut. Tiistai meni jotenkuten köhistessä, keskiviikko oli kaikkein pahin. Torstai oli toivoa täynnä, oli pakko raahautua ensimmäiseen kuorokokoukseen. (Joka olikin menestys, joo... Meitä oli huikeat neljä. Ensi viikolla paremmalla tuurilla.) Torstai-iltana mies soitti enemmän kuin seksikkäästi käheänä ja kertoi saaneensa työkavereitaan kiusanneen kuume-nuha-yskä-tartunnan. Kyl se tästä, meinasi hänkin - mutta soitti heti perjantaina tulevansa muutamaa päivää määrättyä aiemmin kotiin. (Jee! Oli jo tosi iso ikävä.) Ja hyvä olikin että tuli, ei hänestä olisi töissä mihinkään ollut. Oma tautini alkaa jo (kop kop, peppar peppar) helpottaa, mutta häntä se kiusannee köhimisestään päätellen vielä jonkin aikaa.
Mutta kyllä se siitä. Paljon teetä ja sympatiaa, ja sopivasti lääkitystä.

Parempaa jatkoa meille kaikille.