Guernica

Eräs unipostaus sai minut miettimään omia öisiä näkyjäni.

Siitä lähtien, kun Neljäseiskan kanssa muutimme yhteiseen kotiin, olen nähnyt kummia unia. Sitä ennenkin, kyllä, mutta nyt uneksin lähes joka yö jotain ahdistavaa, pelottavaa, joskus jopa vastenmielistä. Herätessä on inhottava olo, päivä jo heti alusta pilalla. Joskus auttaa uudelleen nukahtaminen ja takaraivosta tulee mieluisampaa katsottavaa, joskus taas kummallisuudet jatkuvat ja jatkuvat. Tällaisten unien jälkeen en tunne itseäni levänneeksi tai rentoutuneeksi.

Valehtelisin, jos tässä istuisin ja kovasti kummastelisin, mistä ihmeestä ne kaikki oikein tulevat. Jokin pieni aavistus minulla on.
Tekemisen puute. Harrastusten puute. Liian intensiivinen Neljäseiskan kanssa kyhjöttäminen ja kaikenlaisten pienten, yleensä menneiden asioiden kaivelu. Muutosahdistus kaikesta, mitä tässä puolen vuoden aikana on tapahtunut. Ja tulee tapahtumaan.

Yllämainitusta voisikin ottaa vihjeestä vaarin saadakseen kummat unet loppumaan. On vaan niin pirun vaikeaa potkia itseään. Ja kun en siinä onnistu, iskee uudet ahistukset. Noidankehä ei katkea, suurenee vaan. Äkkiä sänkyyn ja peitto korviin. "Nukutaan paha maailma pois kokonaan..."