Guernica

Tänään koin ahaa (pikemminkin apua) -elämyksen. Eihän hänen aiempi elämänsä kuulu minulle millään tavalla. Eihän minun menneitä pitäisi tonkia, vaan keskittyä siihen, mikä on tässä ja nyt. Ei pitäisi tuomita teoista, jotka tapahtuivat ennen meidän "juttuamme". Oikeastaan kaikki, mikä tapahtui ennen helmikuun ensimmäistä on yhdentekevää.

Ehkä peilaan häneen omia tuntemuksiani, pelkojani, menneisyyden haamuja. En oikeastaan ole ollenkaan valmis naimisiin. Mutta. Sinne varmaankin päätyisimme joka tapauksessa. Onpahan hyvät bileet tiedossa. Ja muuten voi ottaa kaiken Dharma & Greg -asenteella. Kai niilläkin sitten loppujen lopuksi hyvin kävi, saivat selvitettyä erimielisyytensä. Neljäseiska on aivan varma, että kyllä tästä yli päästään ja kaikki selkiytyy. Minä en ole ihan vielä päässyt sinne asti, että haluaisin edes yrittää. En halua antaa anteeksi, en halua yrittää, en halua uskoa, luottaa, toivoa, rakastaa. En uskalla. En halua. Ei vielä.