Guernica

"...sä tiedät että mä tarvin ne..."

Tapan aikaa terveydenhoitajan ja lääkärin välissä. En kerennyt kotiin, tulin koululle päivittelemään. Rohkaistuin vihdoin soittamaan Ytsille ja pääsin terveydenhoitajan vastaanotolle. Hän määräsi kolme näytettä, joiden vastaukset toivottavasti selviävät lääkäriin mennessä.

Odotan vastauksia myös Neljäseiskalta. "Ihan vaan muuten vaan" kolusin hänen kirjastoaan, etsin ehkä sivujen väliin piilotettuja eksien kuvia tai jotain... Vaan. Yhdestä hänen favvo-kirjastaan PUUTTUU YKSI SIVU. Yksi sivu, kaksi runoa. Mitämitä. "Vad säger du? Hur kan det vara? Inte vet jag vart de tagit vägen. Jag har inte haft sönder min bok." Kukas sitten? Miksi juuri nuo runot? Eksän viimeinen kosto? AARGH.

Tosi spooky fiilis. Tulee ihan mieleen ensimmäinen vakava suhteeni, jossa mieheen ei ollut ollenkaan luottaminen. Olisiko aika sanoa tack och hej ja lähteä omille teilleni?