Guernica

Mitä tehdä tilanteessa kun saat selville rakastamasi henkilön valehdelleen sinulle?

Mitä minä tein? Lähdin kotoa, soitin Kookoolle, menin heille yöksi. Ja nyt mietin, mitä ihmettä oikein tekisin.

Asia, josta hän valehteli, ei ole iso. Kyse on periaatteesta. Hän tekee yhden niistä asioista, joita pyysin häntä olemaan tekemättä. Älä koskaan valehtele mulle. Älä ikinä petä mua.

Mä oon niin vihanen.

I HATE YOU SO MUCH RIGHT NOW

Kotona on vihdoin Yhteys! Kone takkuilee ja yhteydet pätkii, sillä Clas Ohlsonilta ostettu modeemi kaipaisi konfigurointia, mutta se ei vain onnistu. HÖH.

En ole pitkään aikaan kuunnellut musiikkia. En edes muista, mitä kaikkia levyjä minulla on, ja olen unohtanut kaikki platat, jotka niin pitkään niin hartaasti haaveilin hankkivani. En enää osaa surffailla netissä, sillä tuntuu niin kovin epäkohteliaalta kökkiä ruudun äädessä Neljäseiskan ollessa kotona.

Olen kuitenkin sama vanha minä, paikoin jopa rohkeampi, kun uskallan ottaa kaiken maailman asioita puheeksi Neljäseiskan kanssa - mutta jotenkin tunnun kadottaneeni itseni.

edit: Uskalsin ottaa myös tuon asian puheeksi hänen kanssaan. Ja nyt soi myös mun levyt hänen hianossa soittimessaan. Joistain niistä jopa hänkin pitää.

Otin vähän lomaa ja tulin tädin luo Ruotsiin. Neljäseiska on töissä. Tekee hyvää olla hetki erillään. Ja jostain syystä suututtaa, ahdistaa, ärsyttää, kun hän soittaa joka ilta sanoakseen hyvää yötä ja rakastavansa ja kaipaavansa minua. Ainoa, mitä itse voin sanoa kaipaavani on "oma aika". Hetki ilman häntä tajutakseni kuinka paljon häntä rakastan ja kuinka haluan olla hänen kanssaan. Vai haluanko. Joo. Kait. Mielessä kummittelee ajatus lähtemisestä. Onkohan mua sittenkään tarkotettu olemaan kenenkään kanssa. Hetken aikaa ehkä, mutta sitten pitää taas olla yksin.

Mikäköhän tässä tilanteessa olisi reiluinta? Ehkä pitää ottaa bull by the balls ja istua alas keskustelemaan. Sitten joskus kun taas tavataan.