Guernica

Otin vähän lomaa ja tulin tädin luo Ruotsiin. Neljäseiska on töissä. Tekee hyvää olla hetki erillään. Ja jostain syystä suututtaa, ahdistaa, ärsyttää, kun hän soittaa joka ilta sanoakseen hyvää yötä ja rakastavansa ja kaipaavansa minua. Ainoa, mitä itse voin sanoa kaipaavani on "oma aika". Hetki ilman häntä tajutakseni kuinka paljon häntä rakastan ja kuinka haluan olla hänen kanssaan. Vai haluanko. Joo. Kait. Mielessä kummittelee ajatus lähtemisestä. Onkohan mua sittenkään tarkotettu olemaan kenenkään kanssa. Hetken aikaa ehkä, mutta sitten pitää taas olla yksin.

Mikäköhän tässä tilanteessa olisi reiluinta? Ehkä pitää ottaa bull by the balls ja istua alas keskustelemaan. Sitten joskus kun taas tavataan.