« 2006-05 | HomePage | 2006-07 »
12/06/2006
Taukoa
kirjoittamisessa on ollut luvattoman pitkään. Päivityksiä harventaa puuttuva nettiyhteys. Se onkin ainoa asia, jota entisestä kämpästä on ikävä - nopea, vuokraan sisältyvä nettiyhteys. Uuteen kotiimme ei saa kuin yhden firman yhteyden, ja työn alla on kytätä heidän tarjouksiaan ilmaisesta avauksesta. Säästää siinäkin kahdeksankymmentä euroa.
Neljäseiska loukkasi itsensä töissä eilen. Onneksi lääkäri tuli eilen illalla laivaan, ja hän määräsi heti lepoa työtehtävistä. Niinpä hän on osallistunut vain lastaukseen ja lossaukseen (mitä laivan purkaminen on suomeksi?) ja kiinnittämiseen (förtöjning). Keskiviikkona pääsemme vihdoin kotiin! Ohjelmassa on ruhtinaallista ei-mitään: voi tehdä juuri sitä mitä huvittaa, eli olla myös tekemättä mitään, jos siltä tuntuu.
Yhä varmempi on päätös siitä, etten tule tänne enää töihin. Kuulemma Ruotsissa voi vedota henkilökohtaisiin syihin, eikä kukaan kysele, mitä ne mahtavat olla. Naureskelinkin, kun mieleeni juolahti - mitä jos työpaikan tädit kuvittelevat minun olevan raskaana?! Siinähän sitten kuikuilevat vatsani seutua ja kummastelevat, kun tyttö ei pyöristy! Mutta tänne en tule. Kun asenne oli jo alusta lähtien "ei enää ikinä", niin eihän siitä hyvä seuraa. Josko nyt sitten tosissaan rupeisin siihen graduun perehtymään. Vois olla aika jees.
21:32 Posted in Pätkiä elämästä | Permalink | Comments (0) | Email this
08/06/2006
Mistäs sit puhutaan?
Terveisiä laivalta. Kymmenen päivän törni huomista aamua vaille ohi. Mietin jo, miten pomolleni ilmoittaisin, etten tule enää ikinä takaisin. Enkä sitten kuitenkaan sano mitään vaan kärsin kesäisen tuomioni ja kaadan kaiken paskan Neljäseiskan niskaan.
Miten kaikki asiat taas yhtäkkiä ovat niin vaikeita? Eniten silmille hyppii Neljäseiskan elämä ilman minua - pysyisikin vain menneisyytenä, mutta minua SUUTUTTAA joutua tekemisiin erään hänen entisensä kanssa.
Koulu ärsyttää, työ ärsyttää, tulevat häät ärsyttävät. Joo, meillä on kirkko jo varattuna. Saas nähdä, miten pitkälle suunnitteluissa pääsemme ennen kuin kilahdan ja käsken häntä unohtamaan koko jutun. Vai?
On taas sellainen "mä en tiiä" -olo. En tiedä mistään mitään. En tiedä, kuka olen, mitä haluan, mitä tekisin, minne menisin. Tai joo, tästä noustuani menen hakemaan huomisen listan, lasken luvut, kökin messissä vielä puolisen tuntia ja hyttiin, suihkuun, nukkumaan.
21:52 Posted in Pätkiä elämästä | Permalink | Comments (1) | Email this