Guernica

kirjoittamisessa on ollut luvattoman pitkään. Päivityksiä harventaa puuttuva nettiyhteys. Se onkin ainoa asia, jota entisestä kämpästä on ikävä - nopea, vuokraan sisältyvä nettiyhteys. Uuteen kotiimme ei saa kuin yhden firman yhteyden, ja työn alla on kytätä heidän tarjouksiaan ilmaisesta avauksesta. Säästää siinäkin kahdeksankymmentä euroa.

Neljäseiska loukkasi itsensä töissä eilen. Onneksi lääkäri tuli eilen illalla laivaan, ja hän määräsi heti lepoa työtehtävistä. Niinpä hän on osallistunut vain lastaukseen ja lossaukseen (mitä laivan purkaminen on suomeksi?) ja kiinnittämiseen (förtöjning). Keskiviikkona pääsemme vihdoin kotiin! Ohjelmassa on ruhtinaallista ei-mitään: voi tehdä juuri sitä mitä huvittaa, eli olla myös tekemättä mitään, jos siltä tuntuu.

Yhä varmempi on päätös siitä, etten tule tänne enää töihin. Kuulemma Ruotsissa voi vedota henkilökohtaisiin syihin, eikä kukaan kysele, mitä ne mahtavat olla. Naureskelinkin, kun mieleeni juolahti - mitä jos työpaikan tädit kuvittelevat minun olevan raskaana?! Siinähän sitten kuikuilevat vatsani seutua ja kummastelevat, kun tyttö ei pyöristy! Mutta tänne en tule. Kun asenne oli jo alusta lähtien "ei enää ikinä", niin eihän siitä hyvä seuraa. Josko nyt sitten tosissaan rupeisin siihen graduun perehtymään. Vois olla aika jees.