Guernica

Terveisiä laivalta. Kymmenen päivän törni huomista aamua vaille ohi. Mietin jo, miten pomolleni ilmoittaisin, etten tule enää ikinä takaisin. Enkä sitten kuitenkaan sano mitään vaan kärsin kesäisen tuomioni ja kaadan kaiken paskan Neljäseiskan niskaan.

Miten kaikki asiat taas yhtäkkiä ovat niin vaikeita? Eniten silmille hyppii Neljäseiskan elämä ilman minua - pysyisikin vain menneisyytenä, mutta minua SUUTUTTAA joutua tekemisiin erään hänen entisensä kanssa.

Koulu ärsyttää, työ ärsyttää, tulevat häät ärsyttävät. Joo, meillä on kirkko jo varattuna. Saas nähdä, miten pitkälle suunnitteluissa pääsemme ennen kuin kilahdan ja käsken häntä unohtamaan koko jutun. Vai?

On taas sellainen "mä en tiiä" -olo. En tiedä mistään mitään. En tiedä, kuka olen, mitä haluan, mitä tekisin, minne menisin. Tai joo, tästä noustuani menen hakemaan huomisen listan, lasken luvut, kökin messissä vielä puolisen tuntia ja hyttiin, suihkuun, nukkumaan.