« 2006-04 | HomePage | 2006-06 »

08/05/2006

Trött

Väsyttää. Tänä aamuna mietin, josko jo pitkään jatkuneella hartiakivulla on osuutta väsymykseen. Ehkä nyt olisi jo aika soittaa Ytsille. Etenkin kun kipu tuntuu levinneen ylöspäin, leukaan, niin että syöminen (ja pussaileminen!) on vaikeutunut. Viisaudenhampaatkin tuntuvat kummittelevan, pitäisi kai niistäkin hankkiutua eroon.

Olen, taas, Neljäseiskan luona. Näinä kahtena päivänä olen saanut tutustua lähemmin hänen työhönsä - ja kovin mukavalta vaikuttaa, sekä työ että työkaverit. Itken jo nyt kesää; sain kuin sainkin töitä, jopa enemmän kuin ensin tuli pomon kanssa sovittua, ja vielä samoina vuoroina Neljäseiskan kanssa. Mutta. Mitä itkin koko talven? - Ei enää petaamaan. Mitä olen menossa tekemään? - Petaamaan. Nyt tekisi mieli itkeä ja ehkä vähän potkiakin itseäni, kun niin innokkaasti itseäni töihin tyrkytin. Koitan kuitenkin lohduttautua sillä, että rahaa on pakko jotenkin ansaita, ja onhan rakas mieheni koko ajan lähelläni. Oli todella kilttiä pomoltani sumplia työvuoroni täysin Neljäseiskan vuorojen mukaan.

Pian kirmaan kannelle häntä (Neljäseiskaa, ei pomoani) tapamaan hänen vuoronsa päätyttyä. Fiilistelemme hetken ilta-auringossa ja vilkutamme laivalle, joka saattoi meidät yhteen (oi kun kuulosti ihanan imelältä!). Sitten voikin pikku hiljaa rauhoittua yöunille. Nati nati, sov så gott!

05/05/2006

Aivan kivuttomasti

ei tämäkään päivä lähtenyt käyntiin, mutta jos katsoo niitä positiivisia puolia (ja niitähän pitää aina kuikuilla!), voin ehkä sittenkin olla ylpeä itsestäni. Vaikka teinkin pari DEF NOU NOU -juttua.

Se hyvä puoli on, että uskalsin tunnustaa Neljäseiskalle käyttäytyneeni varsin typerästi. Ensin meinasin pitää kaiken sisälläni, mutta kauanko se olisi siellä pysynyt. Tunnustaminen helpotti oloa suuresti, ja toivon olleen ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun tuollaisia tyhmyyksiä teen. Myös Neljäseiskalle oli helpotus, kun vihdoin kerroin mikä mätti ja sen myötä lakkasin mököttämästä ja kiukuttelemasta. Hän taitaa rakastaa minua isosti!

Tänään tein muuttoilmoituksen, ja huomisesta lähtien asumme virallisesti samassa osoitteessa! Musta on tullut sambo!!!

Onnellistuttavista asioista puheen ollen, tuli mieleen yksi, joka tuottaisi iloa ja onnea - nimittäin valmistuminen. Tämä viimeinen tienpätkä sinne vain on niin kovin tuskainen. Tuskien taival! Mutta kai se joskus päättyy? Pakkohan sen on. Faktiskt!

04/05/2006

Allow me to introduce myself...

Ohjeet:
- Nimesi (2. nimesi ja lähimmän naapurisi sukunimi)
- Asuinpaikkasi (kaupunki, jossa viimeksi kävit junalla)
- Ikäsi (lisää oikeaan ikääsi lohjenneiden sormikynsiesi lukumäärä)
- Ammattisi (naiskäyttäjä kirjoittaa äitinsä ammatin, mieskäyttäjä isänsä)
- Harrastuksesi (harrastukset, joita et ikinä voisi harrastaa/sietää)
- Lapsiesi lukumäärä (montako hiusta lähtee päästäsi, kun vedät)
- Hiustenvärisi (tämän hetkinen paidanväri)
- Silmienvärisi (tämän hetkinen housujen väri)
- Musiikkimakusi (genre, jota et siedä)
- Lempiartistisi (tyyppi, kenen biisin kuuntelit viimeksi)
- Itseäsi parhaiten kuvaava adjektiivi (se adjektiivi, mikä lukee ensimmäisenä, kun kirjoitat googleen 2. nimesi ja "adjektiivi")

Olen Helena Pärtty, 27-vuotias sairaanhoitaja Helsingistä. Harrastan sauvakävelyä ja kuviokelluntaa. Minulla ei ole yhtään lasta. Hiukseni ovat keltaiset ja silmät hailakan siniset. Kuuntelen mieluiten synkkää metallimusiikkia ja musikaalisävelmiä, ja lempiartistini on Alcazar. Minua voisi parhaiten kuvata sanalla "eroottinen".

=> Syksyinen.

18:07 Posted in Sälää | Permalink | Comments (0) | Email this

Välillä tuntuu

kuin hän omistaisi minut. Sillä tällä hetkellä hän on taloudessamme se, jolla on säännölliset tulot. Ilman häntä ei muutto turvallisesta opiskelijayksiöstä olisi tullut kyseeseen vielä pitkään aikaan.

Hän on töissä ja minä olen sisustanut uutta kotiamme. Ja välillä olen niin kovin ahdistunut. Mutta kaikenhan pitäisi olla niiin hyyyvin. Ehkä kaikki onkin liian hyvin. Enkö tosiaan voisi löytää ketään nuorempaa, jonka kanssa elää  yhdessä? Ja mikä ihme on se ääni päässäni aina välillä, joka sanoo, ettei tästä mitään tule ja minun täytyy tappaa itseni? Eikö meitä sittenkään ole luotu tai edes tarkoitettu toisillemme?

"Niin kaunis, mutta niin luonnevikainen." Jos olisin eläin, minut olisi jo lopetettu.

All the posts