Guernica

ei tämäkään päivä lähtenyt käyntiin, mutta jos katsoo niitä positiivisia puolia (ja niitähän pitää aina kuikuilla!), voin ehkä sittenkin olla ylpeä itsestäni. Vaikka teinkin pari DEF NOU NOU -juttua.

Se hyvä puoli on, että uskalsin tunnustaa Neljäseiskalle käyttäytyneeni varsin typerästi. Ensin meinasin pitää kaiken sisälläni, mutta kauanko se olisi siellä pysynyt. Tunnustaminen helpotti oloa suuresti, ja toivon olleen ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun tuollaisia tyhmyyksiä teen. Myös Neljäseiskalle oli helpotus, kun vihdoin kerroin mikä mätti ja sen myötä lakkasin mököttämästä ja kiukuttelemasta. Hän taitaa rakastaa minua isosti!

Tänään tein muuttoilmoituksen, ja huomisesta lähtien asumme virallisesti samassa osoitteessa! Musta on tullut sambo!!!

Onnellistuttavista asioista puheen ollen, tuli mieleen yksi, joka tuottaisi iloa ja onnea - nimittäin valmistuminen. Tämä viimeinen tienpätkä sinne vain on niin kovin tuskainen. Tuskien taival! Mutta kai se joskus päättyy? Pakkohan sen on. Faktiskt!