Guernica

Och hälsningar från båten. Olin, taas, siellä rakkaan mieheni seurana. Ja hauskaahan meillä oli - osallistuin jopa hänen maalausurakkaansa teloen seiniä hänen sutiessa tarkempia kohtia. 2400-hyttikäytävässä näkyy siis Frökenin käden jälki ;) (ja Frökenin paidassa maalinjälkiä!)

Vielä hetken elämä on kiirettä, reissausta, raahaamista. Sitten voikin huokaista helpotuksesta ja olla aloillaan jonkin aikaa. Ei kuitenkaan kovin kauaa, sillä toukokuussa on P-A-K-K-O suorittaa se Rouva Professorin tentti ja kurssi pois jaloista pyörimästä. Ja sitten, SITTEN... Sitten voinkin nauttia elämästäni tulevana Rouva Neljäseiskana! Tosin suunnitelmissa on vihdoin potkia gradu alkuun, haluan saada sen valmiiksi ennen naimisiinmenoa. Alun perin suunnittelin valmistuvani tänä keväänä, mutta se haave karisi jo viime syksynä. Ensi joulu on vielä juuri ja juuri mahdollisuuksien rajoissa, mutta viimeistään ensi keväänä.

Näillä näkymin olisi koko kesäkuu tehokasta graduntekoaikaa, heinäkuussa menen töihin, rykäisen kolme passia elokuun noin puoliväliin asti ja Neljäseiska jää samaan aikaan ensin vapaalle ja sitten lomalle. Sitten voiskin tehdä jotain kivaa yhdessä. Hihii, musta on tullut me-ihminen, sellainen ärsyttävän rakastunut, me tehään, me meinataan, me mennään... Mutta niin kai sitä pitääkin, ottaa se toinen huomioon ja jossain määrin lakata ajattelemasta asioita vain omalta kannaltaan.