Guernica

sain tänäänkin aikaan, varasin ja maksoin laivaliput itselleni ja Neljäseiskalle pääsiäisen jälkeistä tavaroidenhakumatkaa varten sekä varasin pakettiauton muuttoviikonlopuksi.

Onko nyt tosiaan niin, että olen muuttamassa jonkun kanssa yhteen? En tiedä, johtuuko kuukaudenajasta vai mistä, mutta pinna on todella kireällä ja ajatukset kevätauringosta huolimatta kovin mustia. Mietin, mitä olenkaan tehnyt, what were you thinking - olen muuttamassa yhteen jonkun kanssa, elämäni ensimmäistä kertaa (jos siis opiskelijasolukämppiksiä ei lasketa), luopumassa niin kovin turvallisesta opiskelijakämpästä (jossa en kuitenkaan ole oikein viihtynyt, solukämppäkin tuntui kotoisemmalta kuin tämä yksi pieni huone ja keittiö). Toisaalta sitten mietin, että pääsenpähän pois tästä luolasta ja saan olla rakastamani ihmisen kanssa "koko ajan".

Ai niin, suunnittelin tänään vihdoin soittavani isänäidilleni ja kertovani asiasta, taidan tehdä sen nyt ennen kuin unohdan (heti Kympin uutisten päätyttyä, that is).

Tänään tuli postissa vuokranantajiemme allekirjoittama vuokrasopimus. Huomenna menen hakemaan uuden kotimme avaimet. Pääsiäisen jälkeen menemme suoraan sinne viemään mieheni sillä matkalla hakemamme tavarat. Ensi viikon lauantaina Neljäseiskan työkaveri Herra Tossavainen tulee tänne muuttoavuksi.
Uskottava se on, olen todella muuttamassa jonkun kanssa yhteen elämäni ensimmäistä kertaa!