Guernica

Ööö... Jos sanon sen ääneen niin se ei ole totta?

Yhtäkkiä tuli kovin varma olo siitä, ettei tästä mitään tule. En jaksa uskoa minun ja Neljäseiskan yhteiseen tulevaisuuteen. Olen satavarma siitä, että hän on päättänyt jättää minut. Jatkaa entistä elämäänsä ja jättää minun kanssani kokemansa episodin taaksensa.

Sorruin. Lähetin hänelle lyhyen sähköpostin. En tosin tiedä, lukeeko hän niitä siellä ollessaan vai jäikö se odottamaan hänen kotiinpaluutaan. Siellä kello on nyt neljä iltapäivällä.

Mitä oikein elämältä haluan, mitä haluankaan elämälläni tehdä? Onko totta, että voin tehdä siitä ihan minkälaisen haluan, jos vain tarpeeksi kovin jotakin tahdon, löydän keinon saavuttaa sen?

Paras keskittyä kolmosen leffaan ja yrittää olla miettimättä mitään.