Guernica

Täydellisen tuottamaton päivä. Olisi pitänyt ilmoittautua tenttiin, mutten sitä tehnyt. Enkä mennyt tanskalaisen luennollekaan. Koulu ei voisi vähempää kiinnostaa. Ja kuitenkin tiedän, että nämä hommat on pakko hoitaa jossain vaiheessa.

Eilen ja tänään mietin itsenäisyyttä. Olen tottunut tulemaan omillani toimeen. Minun täytyy tulla omillani toimeen. Miten voin koskaan edes muuttaa yhteen kenenkään kanssa, sillä jo avoliitossa ollessa on Kelan silmissä toisen elätti. En halua, en voi elää toisen kustannuksella, en halua olla kenenkään elätettävä, en halua olla taloudellisesti riippuvainen kenestäkään, kaikkein vähiten puolisostani. Mitä todennäköisimmin valmistumiseeni menee vielä hetki aikaa, ja sen jälkeen alan ehkä opiskella jotakin muuta. Jotakin kiinnostavaa. Jotakin, mistä saan itselleni ammatin.

Olisipa jo ensi viikon keskiviikko. Eilen ja tänään on uskoni ollut koetuksella: entäs jos hän onkin unohtanut minut? Tullut toisiin ajatuksiin? Lakannut tykkäämästä minusta? Kertonut asiasta läheisilleen ja kohdannut vastustusta?

En uskalla kaivata häntä täysillä; mitäs jos hän ei kaipaakaan minua yhtä paljon ja kaiken tämän jälkeen jäänkin yksin.

Are you already over me
What a fool I’ve been

Melkein toivon, että hänen itsehillintänsä pettäisi ja inboxiini pätkähtäisi viesti häneltä. Toisaalta, jos kestämme nämä kaksi viikkoa kunnialla, on suhteemme sen jälkeen ehkä hiukan vakavampi ja vakaammalla pohjalla. Vielä viikko!