Guernica

när knoppar brister
Varför skulle annars våren tveka?

Kotona.
Viisi päivää, viisi yötä Neljäseiskan kanssa. Eilen illalla koitti eron hetki. "Var det så här det skulle kännas?!" Kyllä tänään taas tietää, mitä on eilen tehnyt - silmät on punaiset ja turvonneet ja ääni muutaman kokoaskelen matalampi (mitenköhän illan kuoroharkoissa korkeat äänet irtoavat). Koko eilisen illan päässäni soi "Älskar dig, älskar dig alltid, älskar dig allt jag förmår, ingenting varar för evigt, men vår kärlek består".

Ja samaan aikaan panikoin elämäni jakamista jonkun kanssa.

Huomenna Neljäseiska matkustaa kahdeksi viikoksi kauas pois. Kaksi viikkoa entistä kauempana toisistamme. Kaksi viikkoa täysin eristyksissä, ilman minkäänlaista yhteyttä toisiimme. Sähköpostiyhteys ehkä saattaisi onnistua, mutta minun ehdotuksestani ja yhteisestä päätöksestä päätimme olla erillämme koko tuon ajan. Miettiä, pohtia, märehtiä asioita kumpikin tahoillamme ja hänen palattuaan katsoa, miltä kaikki oikein näyttää ja tuntuu. Joko olemme entistä hullumpina toisiimme tai tunteet ovat täysin kylmenneet, tai muuten kypsynyt päätös jatkaa matkaa eri suuntiin (lujaa juosten).

Allting kan gå itu, ett hjärta kan gå i tusen bitar;
Säjer du att du är min vän så är du kanske det.