« What if | Hemsida | Jumankauta. »
18/02/2006
What if
Edellisestä: entäs jos minun onkin tyytyminen johonkuhun näistä, joka nyt on. Jospa minulle ei olekaan varattuna mitään tämän parempaa, ei perhosia vatsanpohjassa, ei varpaankynnet kipristyttävää seksiä. Tyydy, sielu, Herran tahtohon.
Esimerkiksi Herra 47 (han får heta så tills vidare, i brist på bättre namn), jokainen viesti häneltä tuo hymyn huulilleni, myös ne yömyöhäiset, ennen kuin kerkeän lukea ne tarkemmin & huomata kaikki kirotusvihreet. Mietin jopa meitä kahta asumassa yhdessä, jossain toisessa ympäristössä, pitempään kuin kolme yötä neljä päivää. Tulisiko siitä mitään. Osaisinko muka olla jonkun kanssa. Kenenkään kanssa. Somebody, anybody? Och vad händer sen när han blir gammal och grå? Nånting har fastnat av allt Pelles och Nasus tjatande.
De sista dagarna har jag hållit mig undan. Och tänker göra det några dagar till. Just nu är det bäst att vara för mig själv en stund.
23:59 Skrivet i Pätkiä elämästä | Permalink | Kommentarer (3) | Tipsa en vän!
Kommentarer
Jotenkin lohdullista tietää, että joku muu miettii näitä myös. Minä olin parempi asettumisessa nuorempana. Nyt haluaisin olla yritän aikaa rohkea, nöyrä, kiitollinen ja itsenäinen. Vaikeaa.
Skrivet av: Menninkäinen | 21/02/2006
Kiitos kommentistasi!
Kävin kurkistamassa blogiasi ja voisin sanoa samaa sinulle, pienen helpotuksen kaaokseen tuo tietoisuus siitä, että muut käyvät läpi samanlaisia asioita ja tunteita. =)
Skrivet av: Fröken | 24/02/2006
kuule kyllä oikean rakkauden tuntee kun se tulee kohdalle. jos ei tunne, niin se ei myöskään sitä ole.
*iskelmien ikuinen totuus*, sydän tietää totuuden jne.
Skrivet av: Miss Foxy | 07/03/2006
The comments are closed.