Guernica

Tänään meinasi iskeä ahdistus pelko ja piina (Adventtivesperin sanoin) H.C. Andersen -luennolla. Mietin entistä kaveriani, Rouva Z:aa, joka taas istui tunnilla puuhaten jonkin ihan muun kurssin asioita. Kuinka jotkut voivat olla keskittymättä tunnin asiaan, lukea vain nimeksi ja silti läpäistä kurssin keskivertoa paremmin, tai ainakin sieltä keskiverron ylärajoilta? Itse jos moista yrittäisin olisi uusintatentti tiedossa jo ennen varsinaista tenttipäivää.

Noh. Onneksi opettaja lohkaisi jotakin hauskaa, ja nuo ajatukset väistyivät. Psyykkaan itseni "vaikka väkisin" viemään kurssin kunnialla loppuun - ja läpi: en taaskaan ole turhan nirso arvosanan suhteen, kunhan on hyväksytty. Enköhän jotenkin saa arvosanani puristettua edes kaksi miinukseksi. H.C. -tunti loppui sen verran aikaisin, että kerkesin hyvään jumppaan. Aivan kuin kropassani näkyisi jo jotakin kaikkien näiden aerobikien ja kuntopiirien ja reisi-vatsa-peppujen jälkeen. Money well spent.

Rohkaistuin meilaamaan Rouva Professorille praktikumista. Ihan pokkana vaan. Jos tekisin kahden ovarin kirjatentin ja kirjoittaisin yhden ovarin esseen, "8-10 sivua, referoivampi, pienempi analyysi", raapustin viime syksyn vastaanotolla vihkooni. Rima alas. Kyllä se siitä.

Jos ei uni pian tule, voikin hetken horrostaa ja sitten keittää kahvit, odotella lehteä, jonka taas tauon jälkeen pitäisi luukusta kolahtaa. Nyt tiukka linja, ettei taas jää kauheita kasoja nurkkiin roikkumaan.

Yhden asian olen itsestäni huomannut: lukeminen ei taida olla mun juttu. Se ei tunnu kiinnostavan oikein missään muodossa, ei pakkona, harrastuksena, ajanvietteenä. En jaksa istua ja lukea. Pitäisköhän mennä salille kuntopyörän selkään tenttikirjoja tavaamaan? Ja kaikkia niitä klassikoita, jotka "jokaisen edes kerran elämässään täytyy lukea".