Guernica

Kieliopin peruskurssin merkintä ei vieläkään ole yltänyt rekisteriin asti. Tiedä, onko uppsatsintekelettäni edes hyväksytty, se oli paremminkin referaatti kirjan sitä asiaa käsittelevästä osiosta, eikä sisältänyt mitään omia ajatuksiani. Miten voin ikinä mitään gradua kirjoittaa, kun en selviydy edes ykkösvuoden peruskurssin kolmisivuisesta tutkielmanpätkästä. Ei tästä, saatana, tule mitään.

Mitenköhän... Tai pitäisköhän.... Tai mitenköhän pitäis... Nasu aina sanoi, ja nykyään myös Pelle minun olevan niin hieno ja hyvä. "Kyllä sä pärjäät." Ja taas tuntuu, etten pärjää, en sitten mitenkään.

Pellenkään suhteen ei ole mitään varmuutta. Kaikki voi lakata yhtä nopeasti kuin alkoikin.

I thought I saw somebody I loved
sleeping deep inside you.
If I could catch you in an unguarded moment,
I'd stay right there beside you.

Päätin olla pelaamatta sydämelläni. Päätin olla enää vaivautumatta hänen takiaan: jos tulee sopiva hetki tapaamiselle, hyvä, mutten aio alkaa vaivata päätäni ja rukkailla aikataulujani nähdäkseni hänet.

Try a little harder,
I can't live with you, baby,
can't live without it.
Try a little harder,
and sometimes I believe in love,
sometimes I doubt it.

Tunteeni ja ajatukseni vaihtelevat, päivästä päivään on liian pitkä ajanjakso, hetkestä hetkeen. Tänään hänen soittaessaan vastasin niiiin iloisesti ja hunajaisesti, että hänkin kysyi "mistäs nyt tuulee". Juuri sieltä. Miksi edes roikun tässäkin lievästi sanottuna hassussa suhteessa. Miksen usko, että voisin oikeasti saada lämpöä ja rakkautta ja omistautumista. Joltakulta
nuore(mma)lta, komealta, vapaalta. Olisimme täysin toisiamme varten.

But your life goes on like a broken-down carousel
where somebody left the music on.

Valmistaudun jo siihen, ettei siitä mitään tule. Kesään asti pitää pelleillä (!) näin, sitten molemmat tietänevät enemmän aikeistaan ja mahdollisuuksistaan.