Guernica

Tuossa viikko, pari sitten tiristin vihdoin viimeiset pisarat eräästä parfyymideodorantista. Merkki oli takavuosien teinisuosikki Date, niitä oli ainakin neljä eri vaihtoehtoa, kouluun, arkeen, juhlaan, liikuntaan. Jokaisella tuoksulla taisi olla naisen nimi, vain Pamela on jäänyt ainoana mieleen. Tuo kyseinen sininen tuoksui niistä valitessani parhaalta. Toisenkin sitten myöhemmin ostin, vaihtelu virkistää, ja jos se sininen loppuisi kesken, olisi heti käsillä mihin vaihtaa.

Miksi epäilen itseäni pihiksi, johtuu siitä, että nuo kyseiset putelit ostin viisi ja puoli vuotta sitten ollessani Ruotsissa kesätöissä. Työni oli sitä kuuluisaa toisten jälkien siivoamista, ja sitä piristi huomattavasti ympärillä leijuva tuoksupilvi. Aika runsaasti sitä hipiälleni suihkin niin työ- kuin välillä vapaapäivinänikin, mutta niin sitä vain riitti aina tähän talveen asti. Toista, punakorkkista taitaa olla vielä aika reippaastikin jäljellä, sillä se muuttui iholla hetken oltuaan kummallisen tuoksuiseksi. Kuvailin tuon tuoksun joskus olevan kuin "Everstiluutnantin kainalo rajun seksin jälkeen".

Ehkä siinä syy, miksi tuoksua säilyi pullon pohjalla näinkin pitkään. Tuoksuista tulee jos jonkinlaisia mielleyhtymiä, tietyn tuoksun osuessa nenään voi palata muistoissaan vaikka kuinka pitkälle ajassa taaksepäin, varsinainen trip down memory lane. Everstiluutnanttisuhteen pahimmat hetket ajoittuivat juuri tuohon nimenomaiseen kesään ja sitä seuraavaan syksyyn.
Pikku hiljaa siitäkin suosta noustiin, ihan omin avuin.

Minäkö pihi? Korkeintaan säästäväinen.