Guernica

Vapaa maailma
Ilman rajoja
Kauniita sanoja vain
No on on on
Mutta älä sure ystäväni
Mä teen omat tehtäväni
Sä saat tehdä mitä sua huvittaa
Ihan mitä vaan
Mut mul on unelma

Toinen itsenäisyyspäivän perinteistäni on kuunnella tuo kappale täysillä. Toinen on katsoa Edvin Laineen Tuntematon sotilas. Tuo ensimmäinen on perinteistä pidempiaikaisempi, ja kumpuaa ehkä jonkinlaisesta uhmasta, kapinasta, kait joitakin vähän samantapaisia ajatuksia kuin Syksyiselläkin. Toisaalta en kyllä yhtään vähättele itsenäisyyttä. Se on yksi asia (rauhan ja oman terveyteni lisäksi), josta aina välillä (asiaa oikein pohtiessani) kiitän ja laitan kädet kyynärpäitä myöten ristiin.

Makaronilaatikko uuniin ja sitten ulos kävelemään, kynttilöitä katselemaan, joka sekin on jo perinne. Kotiin, ja omat havit palamaan. Peiton alle konvehtien, kirjan ja sudokujen kanssa, toisella silmällä Linnan juhlia tirkistellen.