Guernica

ja nukahtamatta enää uudestaan kirjoitin mielessäni tänne jotakin Todella Hienoa ja Viisasta. Mitäköhän se mahtoi olla.

Jotain siinä oli tappelemisesta, A Constant Battle kuului otsikko. Pohdin, mikä elämästäni aina välillä tekee niin kovin sietämätöntä. Muun muassa taistelu olemassaolon oikeudesta, omasta tilasta, paikasta maailmassa. Taistelua tilasta käydään lähes päivittäin talomme pyöräkellarissa.

Siellä ei ole mahdollista liikkua ilman että kaataisi yhtäkään pyörää tai ainakin kolhaisisi muutamaa. Siellä vallitsee viidakon laki, eikä aamulla tyhjäksi jättämäni paikka ole ollenkaan varmasti tyhjä enää illalla tai iltapäivällä. Lisäksi vuokranantaja (= opiskelija-asuntosäätiö) on jo monta vuotta uhonnut tyhjentävänsä kellarin hylätyistä menopeleistä ja muusta siellä turhaan tilaa vievästä rojusta, mutta mitään ei vielä tähän syksyyn mennessä ole tapahtunut. Rasitus.

Vaihdetaanpa puheenaihetta, ennen kuin menee kyttäämiseksi.

En tiedä, johtuuko ihmisestä vai hänen iästään, mutta en osaa olla nuorten miesten, poikien kanssa. Catherine Zeta-Jonesilla ja Michael Douglasilla on tasan kaksikymmentäviisi vuotta ikäeroa. Eräs tapailemani [minua] vanhempi mies kertoi lukeneensa eräästä Zeta-Jonesin haastattelusta tämän tienneen aina päätyvänsä yhteen itseään vanhemman miehen kanssa. Idolini on Einojuhani ja Sini Rautavaara kahdenkymmenenyhdeksän vuoden ikäerollaan.

Minun tuleva puolisoni on enemmän kuin todennäköisesti minua vanhempi. Todella harvoin huomioni kiinnittää joku ikäiseni poika, ja sama taitaa toimia myös toisin päin: jos joku uskaltautuu minua jututtamaan, on se harvemmin mikään nuori poika, paremminkin noin puolitoista kertaa ikäiseni mies. Joskus mietin, ovatko suhteet vanhempiin miehiin keino mennä siitä missä aita on matalin. Heidän kanssaan ei tarvitse olla tosissaan, hyvin harvoin heillä on tarjota mitään pitkäaikaista tai pysyvää. Eikä itsekään todella tarvitse panna mitään peliin. Suhteen päätyttyä voi kuitenkin sivaltaa toista sanomalla "mä olisin ollu valmis panostamaan tähän suhteeseen, mä ainakin olisin oikeesti halunnu että tää olis toiminu" ja palata huojentuneena yksin omaan kotiinsa.

Ehkä nyt olisi hyvä aika todella olla yksin ilman mitään häröjä itsetunnonpönkityssuhteita. Voiko miesten kanssa olla kaveri? Vaikeaa sellaisen kanssa, joka on ihastunut, ellei hän satu olemaan todellinen herrasmies, osaa olla vonkaamatta. Mahdotonta sellaisen kanssa, jolla ei ole tunteita minua kohtaan - kukas minua sitten ihailee? Joo-o. Ympäri käydään, yhteen tullaan. Ehkä nyt olisi hyvä aika olla yksin.

Cкажи, зачем я жду звонка.
Зачем немые облака
Плывут ко мне издалека и тают.
Зачем любовь коснулась нас,
Зачем я плачу в первый раз,
Зачем хочу тебя сейчас не знаю.

Perskale. Taidan olla ihastunut suhun.

[] käynyt Norjassa
[X] juonut teetä, jossa on seassa maitoa
[X] uinut vaatteet päällä
[X] lukenut Tuntemattoman sotilaan
[] omistanut kilpikonnan
[] ollut moottoripyörän sivuvaunussa
[] leiponut tiikerikakun
[X] täyttänyt 18
[X] särkenyt herätyskellon
[X] ollut Tykkimäellä
[X] laskenut pulkalla mäkeä täytettyäni 16 vuotta
[] laulanut karaokea
[] ollut abi-risteilyllä
[X] matkustanut junalla
[] pudonnut jäihin
[X] lakannut varpaankynnet
[X] ollut alaikäisenä baarissa
[] liftannut ja saanut kyydin
[] nähnyt Kaunan
[X] puhunut unissani
[X] käynyt rippikoulun
[] koskenut meduusaa
[X] ollut vaeltamassa
[] lukenut yli 600-sivuisen kirjan
[X] valvonut yli 24 tuntia putkeen
[] mennyt ikkunasta ulos
[X] juonut kiljua
[X] ajanut yksin autolla
[X] vaihtanut vauvalle vaipan
[X] lintsannut koulusta
[X] käynyt saunassa tyttöjen ja poikien kanssa
[] ostanut Kama sutra -kirjan
[X] ratsastanut aasilla
[] tilannut Aku Ankkaa
[X] poistanut ihokarvoja vahalla
[] pitänyt elävää tarantellaa kädessä
[X] käynyt Pietarissa
[X] polttanut koulukirjoja
[] hypännyt veteen 5 metristä
[X] ollut omenavarkaissa
[X] pukeutunut vastakkaista sukupuolta olevaksi henkilöksi
[] uinut Jäämeressä

Bongasin täältä, vaikkei käsky käynyt niin luettuani ruksin omani. Jos siltä tuntuu, tee samoin! ("Mene ja tee sinä samoin." "Minkä teet, tee se pian" *evil laugh*)

kaikki menekään niin. Nasu oli soittanut ollessani mehulla ja pullalla, puhelimeni oli kotona odottamassa ja kertoi sitten hänen sekä Tädin minua kaivanneen. Koska kello riipi jo yhtätoista, en viitsinyt enää Nasulle soittaa, vaan ajattelin tekeväni sen tänä aamuna.

Nasu ei ollut kestänyt yksin kotona, vaan oli hypännyt autoonsa ja lähtenyt ajelemaan. Noin puoli neljältä aamulla hän oli oveni takana, minä vielä hereillä puhuttuani Tärkeitä Asioita rakkaan isäni kanssa, pienissä viineissä, kuinkas muuten. Oli outoa nähdä hänet. Aamun valjettua tuli tappelu.

Miksei kumpikin voi uskoa kaiken olevan loppu.
Vähään aikaan edes ystävyys on täysin mahdotonta.
Ehkä sitten.
Ei nyt.

i've tried so hard to tell myself that you're gone
and though you're still with me
i've been alone all along

on paras jättää video ajastamatta, ottaa vastaan jumppakaverin kutsu mehulle ja pullalle hänen uutta asuntoaan katsomaan. Viettää ilta uusvanhaan ihmiseen paremmin tutustuen, maailmaa parantaen ajatuksiaan samalla jäsennellen. Tulla myöhään kotiin, nauttia kuumasta suihkusta, kaataa lasillinen punaviiniä, tehdä viimeisistä reissumies-paloista, kinkusta, tomaatista, kesällä kuivatetusta basilikasta juustolla runsaasti kuorrutettuja lämpimiä voileipiä. Vaihtaa isin kanssa kuulumisia ja viinimerkkejä. Kuunnella Ville Pusan karheanpehmeää laulua "Det känns så bra, Bara du och jag..." Käpertyä peiton alle lämpimään Kettu kainalossa, nukahtaa kahden kohtaamisen rauhalliseen iloon.

Missä kohtaa väsytys muuttuu unettomuudeksi?
Missä kohtaa hyvänolontunne ja ihastus muuttuu itseinhoksi ja itsetuhoksi?
EI TÄSTÄ TULE MITÄÄN.
Ei elämästäni eikä Pelle Svanslösistä.
Ei myöskään Hiljaisesta Taiteilijasta, Koirapojasta, -- kuka vielä. Tulisiko Nasusta? Hän ei tuo kukkia, hänellä ei ole sellaisia 'muuveja', mutta kiltti se on kuin mikä, hyväntahtoinen, lempeä. Välittävä.

Ei, mielestäni, tämä elämä ole niin hienoa kuin mitä mainostetaan. Olen nähnyt jo tarpeeksi. Aika mennä.

Enkä kuitenkaan mene minnekään. En tiedä, mitä tekisin.
Mun elämä. Miten siitä tuli --- tällaista.

Pitäisikö jaksaa mennä jumppaan? Ulkona on kylmää pimeää ehkä märkääkin. Lämmin sänky houkuttelisi paljon enemmän. Huomenna kuitenkin menen; perjantaijumpasta ei uskalla luistaa siellä käyvän opiskelukaverin takia!

Huomenna on PAKKO saada itsensä ylös, ulos ja liikkeellekin ajoissa - ohjelmassa treffit KooKoon kanssa, ja samalla kaupunkimatkalla voisi VIHDOIN hoitaa ne tuiki tärkeät virastoasiat (vero&opintotuki).

Joulu ei voisi kauempana olla mielestä ja ajatuksista, vaikka KLF:llä on jo koko viikon soinut joululauluja ja posti lykkää harva se päivä kaiken maailman joulukuvastoja luukun täydeltä. Ehkä ensi sunnuntai-ilta vähän virittää tunnelmaan, kun laulamme Osmo Tolosen Adventtivesperin. Tämä on kolmas kerta, kun kuoromme sen esittää, minä olen mukana toista kertaa.

Pimeää marraskuun loppua valaisee ainakin yksi asia: toivo Pelle Svanslösin näkemisestä vielä ennen joulua! Where there's a will, there's a way. Tiettyyn rajaan asti olen valmis hieman järjestelemään asioita, jotta se olisi mahdollista. Mutta ihan mihin tahansa epätoivoisuuksiin en vajoa miesten takia. (Ai en vai...)

Haluan nähdä hänet. Jotta voimme jatkaa siitä, mihin eilen jäimme!

Outo keskiviikko. On kuin olisi ollut sunnuntai keskellä viikkoa. Pelle Svanslös kävi luonani. Myös kuoroharkat, jotka olivat tänään tavallisesta poikkeavaan aikaan, sekoittivat sisäistä aikatauluani.

Pieni Töpöhäntäni! En olisi uskonut näkeväni häntä näin usein kun mitä nyt olen nähnyt. Hyvä näin. Taas totesin, kuinka hyvä on olla nainen hänen seurassaan. Vähän hävettää olla näin raadollinen, mutta sanon kuitenkin: ehkä tuollainen suhde on juuri omiaan lievittämään eroahdistusta Nasu-suhteen päätyttyä. Kunhan ei mene liian vakavaksi.

Niin mitä ahdistusta? Ja miten niin Nasu-suhde on päättynyt? Olemme jälleen yhteydessä aivan yhtä usein kuin seurustellessamme. Ero taisi olla minulle helpompi kuin hänelle. Niin, minä en pudonnut tyhjän päälle, ja kaikki tuska ja paska - sekä niistä selviytyminen - erosta Everstiluutnantista on vielä muistissa. Ei tuoreessa, mutta muistissa kuitenkin. Nasu-parka ei ole montaa eroa elämänsä aikana kokenut.

Tällä kertaa Pellen lähdettyä päällimmäisenä ovat hyvät ajatukset. On hyvä olla nainen hänen seurassaan, naisella on hyvä olla hänen seurassaan.

Minä petän sinua
olen eläin
käännät selkäsi
tiedän väännät itkua
mutta minä en välitä ollenkaan
en sano minne menen
katson kylmillä silmillä
katson kauas ohitsesi
etkä uskalla kysyä

Miten julma nainen
naispaholainen
hänellä ei ole lainkaan tunteita
luuleeko hän että muut ovat koneita
onko hän itse ihminen ollenkaan

Sinä palvot minua
olen peto
katsot silmiini
tiedän yritit kaikkea
mutta minä en kesyynny ollenkaan
en sano kuka olen
puhun vieraalla äänellä
puhun kauas ohitsesi
etkä uskalla kysyä

Miten julma nainen
naispaholainen
hänellä ei ole lainkaan tunteita
luuleeko hän että muut ovat koneita
onko hän itse ihminen ollenkaan

onko hän ihminen ollenkaan
onko hän ihminen ollenkaan