« Olen | Hemsida | Kerro, miksi »

26/11/2005

Välillä ei

kaikki menekään niin. Nasu oli soittanut ollessani mehulla ja pullalla, puhelimeni oli kotona odottamassa ja kertoi sitten hänen sekä Tädin minua kaivanneen. Koska kello riipi jo yhtätoista, en viitsinyt enää Nasulle soittaa, vaan ajattelin tekeväni sen tänä aamuna.

Nasu ei ollut kestänyt yksin kotona, vaan oli hypännyt autoonsa ja lähtenyt ajelemaan. Noin puoli neljältä aamulla hän oli oveni takana, minä vielä hereillä puhuttuani Tärkeitä Asioita rakkaan isäni kanssa, pienissä viineissä, kuinkas muuten. Oli outoa nähdä hänet. Aamun valjettua tuli tappelu.

Miksei kumpikin voi uskoa kaiken olevan loppu.
Vähään aikaan edes ystävyys on täysin mahdotonta.
Ehkä sitten.
Ei nyt.

i've tried so hard to tell myself that you're gone
and though you're still with me
i've been alone all along

The comments are closed.