Guernica

Päivästä toiseen sitä samaa. Ensi viikko on yliopistossamme opetukseton, jonkinlainen peruskoulun ja lukion jälkeinen syysloman korvike (vihdoinkin). Minun elämääni ensi viikko ei vaikuta mitenkään muuten, kuin että ihan luvan kanssa saa olla menemättä luennoille.

Hyvin suunniteltu jää aina lopulta tekemättä (ei tosin aina). Suunnittelen loppuja opiskelujani niin hyvin, huolella ja perusteellisesti, että lopulta varmaan päädyn siksi kuuluisaksi gradua vaille maisteriksi. Periaatteessa ei ole enää paljon jäljellä - suomen viimeinen kurssi, ruotsin kolme kurssia (joista yhdestä odottelen merkintää rekisteriin) ja gradu. Tekemistä lienee liian vähän, enkä siksi saa potkittua itseäni mitään edellämainituista tekemään.

Tuntuu kuin olisin maailmanpyörässä, jonka vauhti kiihtyy koko ajan. (Maailmanpyörä siksi, että vaikka olen koko ajan liikkeessä, en liiku minnekään. Paikka on sama, näkökulma vain välillä vaihtuu.) Tiedän, että pois pitäisi päästä, mutta vauhti on jo liian kova, jotta sieltä voisi hypätä, eikä ole ketään, joka painaisi jarrua ja pysäyttäisi pyörän. Mitä kauemmin odotan, sitä vaikeammaksi käy poispääsy. Ja pääsy kiinni elämään pyörän ympärillä.

One more day on a roller coaster
If I scream they spin me faster
Everything gone backwards
And it's, upside down

Republica: Get off