« Pikku hiljaa | Hemsida | У меня нет слов »

27/09/2005

Pikku hiljaa

Viikonloppuna vihdoin raaskin avata Mummilta jo viime keväänä saamani paketin. Tiesin, mitä se sisälsi, ja olisi ehkä pitänyt kuoria se esiin aiemmin, mutten paketin kauneuden (vain senkö?) takia sitä tehnyt.

Kauniin paperin ja rusetin alta paljastui siis Graduopas. Aloin kahlata sitä eilen läpi, kun kävin ylikierroksilla niin, ettei nukkuminen tullut mieleenikään. (Jossain vaiheessa kuitenkin sain tarpeekseni ja katsoin iltasaduksi SATC:n neljänneksi ja kolmanneksi viimeiset jaksot, puolalaisin tekstityksin.)

Päästyäni noin sivulle 45 aloin pyöritellä asioita päässäni. Kaivoin ostamani hienonhienon vihon esiin, sellainen paksu, joka on valmiiksi jaettu viiteen eri osaan. Ensimmäinen osio tuli pyhitettyä graduseminaarille, toinen suomen praktikumille. Jatkoin asioiden vatvomista paperilla.

Gradun osalta melko lohdutonta; mikään ruotsiin liittyvä ei kiinnosta. Ruotsi ei voisi kauempana olla ajatuksistani ja mielestäni. Kaikki mielekäs on enemmän suomen alaa. Kaikki tieteellinen on jo suomeksi vaikeaa - ja sitten pitäisi vielä ruotsiksi ajatella, kirjoittaa, ideoida, lukea, pohtia. Kielen puolesta kaikki tuo on "helt okej", se on se tieteellinen osa, mikä huolestuttaa. En osaisi analysoida kieliopillisia asioita samalla tavalla, yhtä hyvin kuin jos tutkisin suomea. Naurattaa: pro gradu on opinnäytetyö. En koe olevani valmis sellaista tekemään, sillä en koe oppineeni näinä kuutena vuotena paljoakaan mitään tieteellistä. En edes mitään humanistista.

Viimeiset kolme vuotta olen hokenut olevani opinnoissani "jo niin pitkällä, ettei enää kannata jättää kesken". Entäs jos olisinkin jo heti silloin jättänyt akateemisen maailman ja jatkanut oppimista esimerkiksi ammattikorkeassa? Olisin ehkä jo valmis, minulla olisi ammatti, tekisin oman alani töitä. Entäpäs jos.

Entäs jos koittaisin jotenkin vääntää tuon vaadittavan työn kasaan ja miettiä, mikä minua oikeasti kiinnostaa. Sitten kun olen valmis, voin alkaa jotakin muuta, jotain, missä voin yhdistää kiinnostukseni kieliin ja siihen toistaiseksi vielä hukassa olevaan.

The comments are closed.