Guernica

Olis hyvä aika alkaa talviunille. Ehkä pari juttua vielä kuntoon, niin horrostaminen saattaisi alkaa.

Olisinpa vanhempi. Olisin pidemmällä elämässä, lähempänä eläkeikää sekä lopullista luopumista. Ja saisin olla Nasun kanssa. Aina. "Hitto kun olisit vähän vanhempi niin en kyllä ikinä päästäis karkuun." Monestakin syystä soisin jo olevani ihmisten vuosissa rutkasti iäkkäämpi, mutta tuo edellinen lienee niistä suurin. Suurin on rakkaus.

"Asialliset" päivitykset saavat vielä hetken odottaa. Kaikenlaiset, ei aina niin hyvät, ajatukset ovat täyttäneet pään, enkä oikein osaa ajatella saati kirjoittaa selkeästi. En kuitenkaan halua sylkeä tänne mitä tahansa, vaikka parista viime päivityksestä voisi toisin kuvitella.

Asiasta toiseen: olin eilen katsomassa Lentävän Hollantilaisen kenraaliharjoitusta. Teos ei ollut minulle ennestään tuttu musiikillisesti tai tarinana. Kokemus oli vaikuttava. Mahtavaa musiikkia, kaunista laulua, upeaa näyttämötyöskentelyä pimenevässä Aurajokirannassa - se oli siinä.

Perjantaina ES:n luo. Siihenkin pitää valmistautua. Pitää istua alas ja miettiä kaikki tekemiset ja priorisoida: mitä nyt ja mitä sitten. Pikku hiljaa hyvä tulee. Kait.